Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Uu­siu­tu­vien polt­to­ai­nei­den ja­ke­lu­vel­voi­te tar­vit­see jat­ku­vuut­ta

Kirjoittaja muistuttaa, että jos jakeluvelvoitetta laskettaisiin ja veroa korotettaisiin samaan aikaan, kuten valtiovarainministeriö ehdottaa, pumppuhinnat eivät laskisi, mutta fossiilisten polttoaineiden kulutus ja liikenteen päästöt kasvaisivat. Arkistokuva.
Kirjoittaja muistuttaa, että jos jakeluvelvoitetta laskettaisiin ja veroa korotettaisiin samaan aikaan, kuten valtiovarainministeriö ehdottaa, pumppuhinnat eivät laskisi, mutta fossiilisten polttoaineiden kulutus ja liikenteen päästöt kasvaisivat. Arkistokuva.
Kuva: Jarno Pellinen

Liikenteen energiamurros on hyvässä vauhdissa. Jo yli viidennes tieliikenteessä kuluvasta energiasta on uusiutuvia polttoaineita tai sähköä. Ne lisäävät energiaomavaraisuutta ja vähentävät riippuvuutta epävakaasta öljymarkkinasta.

Tärkein kannuste energiaomavaraisuudelle on uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite. Velvoite edellyttää, että tietty osuus liikennepolttoaineista on uusiutuvaa. Nykyisen lain mukaan osuus kasvaa 19,5 prosentista 34 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Myös EU edellyttää jäsenmailtaan uusiutuvien polttoaineiden jakelua. Koska uusiutuvat polttoaineet ovat fossiilisia kalliimpia, velvoite nostaa pumppuhintoja.

Uusiutuvien polttoaineiden ja sähkön hintakilpailukykyä on lisätty verottamalla niitä kevyemmin kuin fossiilisia polttoaineita, joten energiamurros vähentää valtion verotuloja.

Liikenteen verouudistuksen tulee tukea energiamurrosta, elinkeinoelämän kilpailukykyä ja kotitalouksien liikkumismahdollisuuksia.

Valtiovarainministeriön tuoreessa verokartoituksessa on nostettu esille uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen korvaaminen polttoaineveron korotuksella ja uusiutuvien polttoaineiden verotuksen kiristäminen. Kumpaakaan näistä ei tule edistää.

Jos velvoitetta laskettaisiin ja veroa korotettaisiin samaan aikaan, pumppuhinnat eivät laskisi, mutta fossiilisten polttoaineiden kulutus ja liikenteen päästöt kasvaisivat. Lisäksi uusiutuvan energian investointien kannattavuus heikkenisi. Uusiutuvien polttoaineiden verotuksen kiristäminen puolestaan heikentäisi niiden hintakilpailukykyä fossiilisiin polttoaineisiin nähden.

Valtiovarainministeriö esittää vaihtoehdoksi myös buy out -maksua, jolla jakelija voisi ostaa valtiolta vapautuksen velvoitteesta. Se rapauttaisi hyvin toimivan jakeluvelvoitemekanismin. Hyödyt valtion taloudelle olisivat lyhytaikaisia ja haitat suuria: päästöt kasvaisivat, pumppuhinnat eivät alenisi ja uusiutuvien polttoaineiden tuotantoinvestointien kannattavuus heikkenisi.

Jakeluvelvoite on lähivuosina tärkein liikenteen päästövähennystoimi. Ilman velvoitteen kasvua liikenteen vuodelle 2030 asetettuja tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, ja vaihtoehdoksi jäisi taakanjakosektorin päästöoikeuksien hankkiminen muilta EU-mailta. Tämä olisi riskialtista, sillä päästöoikeuksille on 2030-luvulla todennäköisesti enemmän ostajia kuin myyjiä.

Valtiovarainministeriön jakeluvelvoitetta koskevat avaukset ovat luonteeltaan fiskaalisia, eikä niissä ole tunnistettu tarvetta nopeuttaa liikenteen energiamurrosta ja päästövähennyksiä.

Ministeriön verokartoitus väistelee liikenteen verotuksen rakenteellista uudistamista tarjoamalla vaihtoehdoksi nykyisten verojen korotuksia. Liikenteen veropohjan sulamista ei ole mahdollista pysäyttää polttoaineverotusta kiristämällä, vaan verotusta tulee rohkeasti uudistaa.

Liikenteen verouudistuksen tulee tukea energiamurrosta, elinkeinoelämän kilpailukykyä ja kotitalouksien liikkumismahdollisuuksia.

Hanna KalenojaJohtava liikenneasiantuntija, Keskuskauppakamari