Politiikassa on ollut sekä kansainvälisesti että kansallisesti erikoiset ja tapahtumarikkaat viikot. Eduskunnassa istuntokausi alkoi budjettiriihellä, jonka vihervasemmistolaiset nimesivät ’’rasismiriiheksi’’, kun kansanedustaja Teemu Keskisarjan kielenkäytöstä jouduttiin käymään pelisääntökeskusteluja.
Omasta mielestäni Keskisarja osui analyysissään naulan kantaan, eikä sanavalinnoissa ollut mielestäni mitään ihmisarvoa loukkaavaa. Teemu toi esiin laadullisen tosiseikan, joka ei mittaa kenenkään ihmisarvoa. Ihan tismalleen samaan maahanmuuttajien laadulliseen arviointiin pyrkii myös RKP:n pöytään tuoma ja itselleni hallintovaliokunnan Kanadan matkalta hyvinkin mieleen jäänyt pisteytysjärjestelmä.
Tietysti Suomeen saapuvia maahanmuuttajia täytyykin arvioida ja niin on tehty tähänkin asti. Jos emme näin toimisi lainkaan, kysymyksessähän olisivat täysin avoimet rajat. Kuka hyvänsä saisi tulla Suomeen millä tahansa motiiveilla. Tuskin kukaan edes vasemmalla laidalla aivan sellaistakaan yhteiskuntaa haluaa?
Nyt kuitenkin on ilmiselvää, että ne kriteerit, joilla tähän mennessä Suomeen on päässyt, ovat epäonnistuneet tehtävässään. Vai miltä lukijoista kuulostaa se, että Suomessa asuvista arabiaa ja somaliaa äidinkielenään puhuvista henkilöistä suunnilleen puolet saivat vuonna 2024 perustoimeentulotukea. Näyttäisi vähän siltä, että maahanmuutto ei sittenkään ole uusi Nokia. Suomeen kohdistuvassa maahanmuutossa ei valitettavasti korostu ne paljon puhutut huippuosaajat.
Meillä on aito ongelma käsillä, mutta lehtien palstojen reaktio ongelmasta puhumiseen on tyyliin se, että rasismia ja natseja on kaikkialla. Emme keskustele itse asiasta, vaan siitä, mitkä piilotetut ja synkät motiivit tai taustaideologiat ongelmista puhujilla kenties on.
Nostetaan nyt kuitenkin todellinen kissa pöydälle: maahanmuuton ongelmista suuri osa poistuu sillä, että Suomen sosiaaliturvasta tehdään kansalaisperusteinen ja kansalaisuuden kriteerejä tiukennetaan. Jälkimmäistä tämä hallitus työstää parasta aikaa, mutta ensimmäinen on perustuslain takana, joka vaatii 5/6 enemmistön eduskunnassa. Monipuoluejärjestelmässä on selvää, ettei perussuomalaiset tule tällaista kannatusta ikinä saamaan, joten tämä asia vaatii lähes kaikkien muidenkin puolueiden tuen.
Koen kuitenkin, että tuohon on vielä matkaa, sillä ainakin gallupien valossa juoksuaan parantaneet kepulaiset, sosialistit ja kepulaiset sosialistit esittävät suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi aivan toisenlaisia keinoja. Maahanmuutto on heille kasvutoimi, vaikka työpaikkoja ei löytyisi edes suomalaisille. Erikoinen yhtälö kaiken kaikkiaan.
Joudun työni puolesta liikkumaan paljon Helsingissä. Sosiaalisia ongelmia näkee, missä ikinä kulkeekaan.
En yhtään ihmettele, miksi monet eteenkin nuoret naiset tuntevat turvattomuutta kulkiessaan täällä ja tämä näkyy huolestuttavasti myös kyselytutkimuksissa.
Maahanmuutolla on roolinsa myös tässä kehityksessä ja olen syvästi iloinen siitä, että Pohjanmaan lakeuksilla saa kulkea tänä päivänä rauhassa vaikka keskellä yötä ilman, että tarvitsee pelätä sen paremmin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakaan puukkojunkkareita. Tällaisena haluan asiantilan myös säilyvän.
Siksi muistutankin itseäni välillä siitä, miksi minä täällä graniittikuutiossa pitkää päivää teen: jotta saisimme Suomen maahanmuuttopolitiikkaan edes jotakin tolkkua.
Mauri Peltokangas
PS:n kansanedustaja Kokkolasta