Opetusministeri Anders Adlercreutz kertoi televisiossa, että ministeriössä käynnistetään selvitys niin kutsutusta katsomusaineesta. Kaikille oppilaille yhteisellä katsomusaineella korvattaisiin nykyiset uskonnontunnit.
Lapsia valmennetaan kouluissa selviämään maallisesta elämästä. Vaikka ei koe tarvitsevansa uskoa lainkaan, niin joutuu kuitenkin elämään eri tavalla uskovien joukossa.
Kaikki uskontokunnat tietysti haluaisivat siirtää uskonsa markkinoinnin alihankintaan julkisille kouluille. Mutta kyllä uskonnollisten yhteisöjen itse pitää yrittää houkutella ihmisiä tunnustamaan yhteisönsä usko oikeaksi. Puolueiden välillä on samanlainen kilpailu paremmuudesta. Kysymys on mielipidevaikuttamisesta.
Kouluissa voi verrata eri uskontojen jumalakuvia ja ihmiskuvia ja eri uskontojen maallisia juhlia ja rituaaleja ja niiden harjoittamisen tiloja. Ei sitä, miksi on hyvä uskoa ja miten tai olla uskomatta mitään. Ei siis tunnustuksellista opetusta kouluissa.
Nyt opetushallitus opastaa koulujen perusopetuksen opetusohjelmien tekijöitä uskonnon osalta: ”Tutustutaan kouluyhteisössä ja koulun lähiympäristössä läsnä oleviin uskontoihin, niiden keskeisiin juhliin ja tapoihin. Otetaan huomioon myös kristinuskon monimuotoisuus sekä uskonnottomuus.” Suomikin yhä enemmän globalisoituu, joten uskontojenkin merkitys kanssakäymisessä korostuu kaikenikäisillä. Netti on kuvainnollisesti supistanut maailmaa.
Uskomisen tarve syntyy siitä, että ihminen ei ymmärrä maallisen elämän tarkoitusta. Syntyä tänne, opiskella elämään, nähdä vaivaa tehdä työtä, kerätä omaisuutta ja kärsiä sairauksia ja kipuja kuollakseen lopuksi pois?
Uskonto on edelleen mielikuvina aivoissa. Tiede ei ole löytänyt näyttöä ihmisen ulkopuolelta. Uskonto oppiaineena kuuluu siis neuropsykologiaan. Aivotutkimuksessa ei ole päästy vielä mielikuvien syntyyn saakka. Jumala on siis hyvin lähellä, mutta kuitenkin tieteeltä, ihmiseltä, piilossa. On helppo keskustella suoraan Hänen kanssaan.
Joidenkin usko edellyttää Suvivirren laulamista edes kerran vuodessa kouluissa. Jotkut moittivat Jumalaa siitä, että on luonut seksuaaliselta suuntaukseltaan muitakin kuin heteroja.
Suomeen ovat kansanedustajat säätäneet uskonnonvapauden maallisten lakien rajoissa. Yhdenvertaisuuslain perusteella ei pidä uskontojen perusteella luokitella ihmisiä. Se on rasismia. Biologinen ihmisarvo ei ole hänen uskostaan kiinni.
Suomessakin on uskontojen kirjo laajentunut maahanmuuttajien mukana. Toisaalta taas evl. kirkon jäsenmäärä on syntyvyyden laskun myötä ja muutenkin vähentynyt. Enää 62 prosenttia väestöstä. Mukana tapauskovaisia.
Uskonnonvapauslaissa säädetään, että rekisteröidäkseen uskonnollisen yhdyskunnan, perustajia täytyy olla vähintään 20 henkilöä. Perustajien pitää olla 18 vuotta täyttäneitä. Rajataan siis lapset pois.
Uskontojen maailma on siis hyvin pirstaloitunut, kristinuskontokin.