Markus Myllymäki (IP, 3.1.) niputtaa kaikki uskonnot samaan kategoriaan eli uskomusjärjestelmiin , joista ei ole mitään todisteita. Hän ei maininnut yhtä uskontoa eli ateismia, joka on myös uskomusjärjestelmä. Myllymäki eikä kukaan muukaan voi esittää todisteita siitä, ettei Jumalaa olisi olemassa. Itse asiassa tiede todistaa tästä maailmasta, että se on erittäin hyvin suunniteltu alkaen avaruudesta pienimpään solunosaan. Esimerkiksi solu koostuu valtavasta määrästä erilaisia osia ja toimintoja, jotka kaikki pitää olla yhtä aikaa olemassa, jotta solu toimisi. Solu ei voi syntyä sattumalta siten, että ensin syntyy yksi osa, jonka jälkeen pitäisi odottaa miljoonia vuosia, jotta saataisiin toinen osa, sillä tuo ensimmäinen osa olisi kadonnut.
Yhden ihmisen dna:n tietonauha on kiedottu 30 miljoonalle kelalle ja se ulottuisi yli 20 kertaa maasta aurinkoon ja takaisin. Dna ei ole kuitenkaan ainoa, joka säätelee toimintoja. Dna:n lisäksi eri tavoin salattuja koodijärjestelmiä on biologiassa kolmattasataa (kts. Tomi Aalto: Epigeneettinen informaatio- ja kadonnut evoluutio). Kun ajattelemme koodia, niin aina on kyseessä järki, joka suunnittelee.
Eli tutkitut tosiasiat todistavat valtavasta ja monimutkaisesta suunnittelusta. On paljon järkevämpää uskoa, että on olemassa suunnittelija kuin että kaikki olisi alkanut räjähdyksestä, josta olisi syntynyt valtava määrä informaatiota, joka olisi aikaansaanut asioita, jotka näyttävät hyvin suunnitelluilta. Voi kysyä, että mikä aivovärähtely on aiheuttanut ateistisen uskon. Mielestäni usko sattuman mahdollisuuksiin vaatii paljon enemmän uskoa kuin usko Jumalaan.
Ja sopii verrata eri uskontoja keskenään. Onko hindujen usko parempaa, kun se kertoo, että lehmä on pyhempi kuin ihminen ja onko muslimien usko parempaa, kun se antaa luvan vääräuskoisen tappamiseen ja että nainen on toisen luokan kansalainen. Tällaiset asiat kuin tasa-arvo, anteeksiantaminen ja jopa vihollisen rakastaminen tulee nimenomaan kristinuskosta, jonka hapattama on myös länsimainen kulttuuri.
Minusta on hienoa , että elämä ei pääty kuolemaan ja että elämälläni on tarkoitus, joka selviää Raamatusta ja että huolimatta synneistäni ja virheistäni, voin saada kaiken anteeksi ja elää Jeesuksen ohjaamana ja auttamana. Uskoisin, että tämä vakaumus, että kaiken takana on rakastava Jumala, on paljon lohdullisempi elämän taisteluissa kuin tyhjyys ja tarkoituksettomuus. Eikö olisi viisasta keskittyä parhaimpaan uskomusjärjestelmään toisiakaan unohtamatta.