Olin hautajaisissa. Seremoniaan kuuluu yhdessä lausuttu uskontunnustus. En ole osallistunut siihen kolmeenkymmeneen vuoteen. Syy on yksinkertainen: En usko siinä mainittuihin seikkoihin muuten kuin ensimmäisen kohdan osalta. Joku, olipa nimi sitten mikä hyvänsä, hoitaa tämän maailmankaikkeuden asioita. Sekä macro- että microkosmos ovat niin kimurantteja asioita, ettei niitä voi panna pelkästään sattuman tiliin. Ihmiskunta on kyllä onnistunut sotkemaan asioita.
Sen sijaan kaikki muu luterilaisessa uskontunnustuksessa onkin sitten kyseenalaista.
Jeesus Nasaretilainen on historiallinen henkilö, joka tuomittiin kansan villitsijänä ja ajan tavan mukaan ristiinnaulittiin. Jeesus oli ”edistyksellinen” ihminen, jonka opetus oli ristiriidassa hallitsevan kansanosan kanssa. Siihen tosiasiat sitten loppuvatkin. Todennäköisesti hänen tililleen on merkitty paljon sellaista, jota hän ei ole sanonut tai tehnyt.
Jostain kummallisesta syystä aikojen kuluessa tavallisesta puusepästä tuli Jumalan poika. Pitäviä todisteita ihmeteoista yms. ei tietääkseni ole löytynyt. Kirkko nojaa raamattuun, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Se on varmaan monen tekijän aikaansaama koonnos. Jostakin, aivan arkisesta tapahtumasta huhu on lähtenyt kiertämään ja se on muuttunut aikojen myötä täydeksi todeksi. Niinkuin huhuille yleensä käy. Sitä kirkonisät ovat itsekkäästi käyttäneet hyväkseen. Oppirakennelma on saanut hartaat ihmiset pelkäämään ja on kilvoiteltu lähinnä oman itsensä pelastamiseksi eikä niinkään lähimmäisten.
Jossakin vaiheessa kirkonisät kehittivät opit ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Rahvas piti saada kuuliaiseksi kymmenysten maksajaksi. Kestä, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Koko uskonnollinen oppijärjestelmä on nerokas keino pitää ”uskovaiset” kurissa ja herran nuhteessa. Ihminen on eräs eläinlaji, joka häviää kuoleman jälkeen niinkuin kissat ja koiratkin. Iankaikkinen elämä toteutuu ainoastaan neroille ja hirmuhallitsijoille, heidän muistetaan teoistaan, vrt esimerkiksi Mozart tai Stalin.
Ei ole myöskään mitään ”taivasta”. Avaruus on äärettömän laaja, mutta kukaan ei ole löytänyt sieltä uskontojen tarkoittamaa taivasta. Olin kirkkovaltuustossa lähes 30 vuotta, enkä hetkeäkään epäillyt saarnatuolista tullutta puhetta. Vasta mm. avaruustutkimuksen edetessä on ollut pakko tarkistaa kantaansa.
Kirkko on tehnyt ja tekee paljon hyvää yhä edelleen, mutta miksi pitää saarnata ja opettaa aivan päättömiä asioita. Tarvitaan perusteellinen uskon puhdistus ja valehtelun lopettaminen.
Uskonnon irvikuva on Putin tekemässä ristinmerkkiä kirkon alttrilla, samaan aikaan hänen joukkonsa moukaroidessa naapurivaltiota. Venäjän ortodoksikirkko on asettunut valtaa pitävien välikappaleeksi piittamatta mitään Jeesuksen opetuksista. Opista viis, kunhan valta säilyy.
Roomalaiskatolinen kirkko ei ole juuri sen kummempi. Jostakin vanhasta miehestä tehdään Jumalan sijainen maan päälle, jolla on sitten muka valta sitoa tai päästää ihminen pahoista teoistaan. Eivätkä Israelinkaan toimenpiteet Gazan alueelle näytä muulta kuin kovin itsekkäiltä. Arabien tilanne on aivan sama.
En halua erota kirkosta ja maksan mielelläni kirkollisveron, mutta nykymuotoisen kirkon oppiin minua ei saa mukaan.
Antti Uotila, 90 v.
Kauhava