Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Us­kal­lam­me­ko kohdata it­sem­me?

Elämässä tärkeimpiä ja olennaisimpia ovat ihmissuhteet ja toisten tarpeiden näkeminen ja kuuleminen. Ne ovat tärkeitä myös elämän mielekkyyden löytymisessä. Uskon, että jokainen haluaa osallistua ihmisläheiseen työhön ainakin jollain tasolla. Sen avulla voi toteuttaa itselleen tärkeitä arvoja. Mutta kun keskityt ihmissuhteisiin, kipeisiinkin niin et voi etkä saa unohtaa omia tarpeitasi. Sinun on koko ajan pyrittävä löytämään tasapaino näiden kahden välillä.

Itse koin oman elämäni tarkoitusta miettiessäni tärkeänä ajatuksena aitouden, rehellisyyden ja hellyyden omaan itseeni. Olla hyvä itselleen asenteessa on kysymys oman elämäntyylin, luovuuden, omien arvojen ja niiden toteuttamismahdollisuuksien tiedostamisesta elämän eri vaiheissa. Olla hyvä itselleen on enemmän kuin elämänura. Se on pikemminkin kyky tuntea oma itsensä ja täyttä rohkeutta toteuttaa se mikä itsessä on aitoa ja totta, eli minuun luotua.

Toivon, että jokainen löytää jossain vaiheessa oman todellisen paikkansa. Saa toteuttaa sitä mikä itsessä on vahvaa, sen missä on lahjakas. Kunpa kukaan ei laiminlöisi lahjojaan vaan antaisi ne käyttöön. Ole uskaltaja ja etsi se uskaltaja toisestakin.

Vain vastaukset, jotka tulevat sisältämme, voivat olla meille tosia ja aitoja tehdessämme elämäämme koskevia päätöksiä. Ei meidän tarvitse olla täydellisiä. Rakkaus on inhimillisyytemme ylistys, ei täydellisyytemme.

Voin luopua halustani muuttaa Sinut. Jos haluan Sinun sisältyvän elämääni, on parasta meille molemmille, että hyväksyn Sinut sellaisena kuin olet. Tee sinäkin samoin. Todella pienet sanat ja ilmeet voivat paljastaa sen toiveen, että kunpa olisit ollut tai tehnyt.

Toiveiden ja odotusten välillä on valtavan suuri ero. Toiveet synnyttävät myönteisiä asenteita, odotukset voivat synnyttää kipua. Rakkaus ei sisällä koskaan ylipääsemättömiä odotuksia. Oppisinpa luopumaan odotuksista.

Minulla on lupa hyväksyä itseni keskeneräisenä, mutta toisaalta minulla on oikeus myös kokea itseni täydelliseksi. Kuitenkin olen huomannut, että avuttomuuden myöntäminen on saattanut tuoda elämääni rakkautta ja iloa.

Rakkaus tekee täydelliseksi ja ilo sovittaa ristiriitaisuudet. Yksi elämän hallinnassa auttava lääke on kriisin ymmärtäminen ja jossain vaiheessa sen hyväksyminen. Ymmärrän, että kriisissä elävä ihminen ei hallitse omaa elämäänsä. Jos pystyn avautumaan hänen kivuilleen, hyväksyn myös sen mahdollisuuden, että kriisi voi tulla omaankin elämääni.

Kyky avautua kivulle, oman itsensä haavoittuvuuden hyväksyminen saattaa johdattaa uudelle tielle, itsetuntemukseen ja sitä kautta oman elämän rikastuttamiseen. Kestämmekö valtavia koettelemuksia silloin, jos voimme olla varma siitä, että niillä on jokin merkitys?

Elämä alkaa helpottua, kun on päässyt katsomaan sisäänsä ja löytämään todellista itseään. Silloin alkaa kehittyminen, joka johtaa siihen, että saa enemmän yhteyttä itseensä eikä enää välitä, mitä muut ajattelevat. Ei enää toimi miellyttääkseen, vaan niin, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Katson mitä elämä tuo eteen ja toivon, että osaan toimia oikein. En pelaa mitään pelejä, ja katson, että sanaani voi aina luottaa.

Raimo Vakkuri

Kirjoittaja on kouluttaja.