Unelmat ovat yksi syy ponnistaa elämässä eteenpäin, sanoo tulevaisuudentutkija Otto Tähkäpää (Tehy-lehti 31.5.22).
Hänen mukaansa unelmointi on voimaannuttavaa ja lisää hyvinvointia, niin psyykkistä kuin fyysistäkin.
Haaveilu vaikkapa lomaviikon vietosta voi tuoda voimavaroja harmaaseen arkeen.
Jos vanhat unelmat sortuvat tai jos jokin unelma toteutuu, se ei tarkoita, että unelmoinnin pitää loppua.
Sitten vain unelmoimaan jostain uudesta! Se voi olla pieni tai suuri unelma.
Jos et voi rakentaa linnaa Espanjaan, voit ehkä nähdä toiveunia omasta miesluolasta.
Haaveiluakin voi harjoitella. Se piristää, saa innostumaan ja antaa uskoa tulevaan.
Unelma voi olla vaikkapa omakotitalo, uusi auto, hyvä työ- tai opiskelupaikka, maratonin juokseminen tai lottovoitto.
Jotkut unelmat vaativat toteutuakseen elämänmuutoksen ja runsaasti rohkeutta.
Minä olen lähdössä toteuttamaan yhtä unelmaani.
Samalla viikolla, kun sain kuulla, että minut on valittu kaupunkilehden päätoimittajaksi runsaat kaksi vuotta sitten, sain Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahastolta puolivuotisen apurahan.
Apuraha myönnettiin yhden unelmani toteuttamiseen, tietokirjan kirjoittamiseen teatterimusikaaleista.
Jo yliopistoajoista lähtien olen haaveillut siitä. Mutta elämä vei, ja haaveeni jäi vuosiksi hautumaan. Apuraha puhalsi unelmani taas uuteen vauhtiin. Riemullani ei ollut rajoja!
Halusin kuitenkin päästä kiinni uuteen työhöni päätoimittajana, toteuttaa lehtiuudistuksen ja saada uudenlaiset käytännöt lehden teossa rullaamaan hyvin.
Niinpä unelmani jäi vielä pariksi vuodeksi hyllylle. Apurahavapaan piti odottaa.
Tänä päivänä Vaasa-lehti on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä paikallisena mediana Vaasassa ja lähiseudulla.
Toimitukseen tulee yhä kiitoksia viikoittain, lähes pari vuotta uudistuksen jälkeen, ja monella mittarilla katsottuna lehtemme näyttää olevan suosittu. Se on ihanaa! Emme siis tee tätä työtä turhaan.
Kehut ja kiitokset sekä ylöspäin osoittavat tilastokäyrät antavat roppakaupalla motivaatiota pienelle tiimillemme.
Nyt voin rauhallisin mielin jäädä kirjoitusvapaalle, joka alkaa heti ensi viikolla alkavan kesäloman perään.
Olen jo siivonnut työpöytäni ja tyhjentänyt kaappini. Ylihuomenna jätän työkoneen ja -puhelimen työpaikalle, enkä enää lue sen jälkeen työsähköpostiani, ennen kuin joskus ensi keväänä.
Nämä toimet ovat konkretisoineet minulle sen, että nyt se on alkamassa. Seikkailu!
Jännittää, mutta niin kai seikkaillessa kuuluukin. Kysymyksiä ja epäilyksiä pyörii mielessä, niin kuin aina uutta työtä aloittaessa.
Onko minusta siihen, kokonaisen kirjan kirjoittamiseen? Ehdinkö saada sen talven aikana valmiiksi? Jos en saa, meneekö kaikki sitten hukkaan? Jos kirja joskus ilmestyy, lukeeko sitä kukaan muu kuin kummitätini?
Unelmien luonteeseen kuuluu, että ne eivät aina toteudu kovin nopeasti. Minä yritän nyt toteuttaa unelmani, josta olen haaveillut noin 30 vuotta.
Näillä näkymin palaan toimitukseen ensi keväänä. Hei siihen saakka!
P.S. Kurkkaa sivuille 4–5, niin saat tietää, kuka on sijaiseni Vaasa-lehden päätoimittajana.