Se on alkanut hyvissä ajoin.
Kenen kannalta ”hyvissä” ajoin? Riippuu näkökulmasta: Trumpille mediapeli on tuttua kuin oma peilikuvansa. Kamalaa Harrisin kannalta voivat olla Don-sedän kokemukset aiemmalta kaudeltaan. Jännitteet kasvavat ja kolmen kuukauden spektaakkeli tuo dollareita takuuvarmasti niin jenkkimaan kuin Suomenkin kaupallisille medioille.
Elokuussa näyttää päällimmäisinä olevan vastapuolten rökitykset toisen ehdokkaan luotettavuudesta ja uskottavuudesta heidän persoonassaan.
Donin väitetään taitavan muunnellut totuudet, mutta Harris saa todistella mm. etnistä taustaansa.
Kumpikin ehdokas pyrkii tietysti esittämään itsevarmuuttaan. Amerikan kansalaiset, jos ketkä, ovat tottuneet mediajulkisuutensa kaksinaamaisuuteen. Siihen tuttuuteen, että musta ei aina ole mustaa tai valkoista, vaikka vastaväitteet kuulostaa hyvinkin perustelluilta.
Pariisissa nähtiin miesten satasella harvinaisen tasaväkinen rynnistys maaliviivalle asti. Kun jenkki Lyles oli peräti viisi tuhannesosaa aiemmin perillä, maalikameran kuva ei asiaa isosti vahvistanut. Voittaja on aina voittaja, sanotaan.
USA:n pressanvaaleissa Bush-pressoista jälkimmäinen taidettiin valita vasta pari kuukautta vaalipäivän jälkeen. Maalikameraksi taisi tulla äänten uudelleenlaskenta.
Siihen oli tyydyttävä - tosin ääniero oli sentään kaksinumeroista isompi. Muistaakseni.
Jos Trump palaa Valkoiseen taloon, historia ei toistane itseään. Korvansa lävistys salamurhaajayrittäjän luodista voi olla kuin ollakin vaalin voittajan valitsija - äänestyskopissa.
Jouko Pesonen
Alajärvi