On selvää, että arkkitehtuurikilpailun järjestäminen Sedun tontilla tulisi maksamaan. Se on kuitenkin välttämätön investointi siihen, että Aalto-keskus pääsee Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon.
Viimeisistä lehtiuutisista voi päätellä, että Seinäjoen kaupungintalolla on taas alettu vähättelemään Unesco-statuksen merkitystä. Mitä kerromme niille suomalaiskaupungeille, joiden kanssa kimpassa olemme lähteneet suurelle asialle?
Kun Alvar Aalto -säätiö muutama vuosi sitten alkoi valmistella Aallon keskeisten töiden saamista Unescon maailmanperintökohteeksi, osoitti kaupungin johto harvinaista tarmokkuutta ilmoittautumalla tuolloin perustetun Aalto-kaupunkien verkoston johtoon.
Ryhtiliike ilahdutti, sillä nyt tuntui siltä, että kaupunki ymmärtää Unesco-statuksen suuren merkityksen.
Jotain alkoi myös tapahtua: asetettiin toimikuntaa, valmisteltiin infopistettä ja matkamuistojen myyntiä ja elinkeinoyhtiötä innostettiin puuhaamaan yhtä ja toista. Siis kaikenlaista valmistelua suuren asian eteen.
Kun sitten tultiin tärkeään vaiheeseen, Unesco-kohteen suojavyöhykkeen varmistamiseen, alkoi tökkiä. Mihin katosi suuri näkymä, jonka Aalto-keskuksen mukaan pääsy Unesco-kohteen listalle oli synnyttänyt?
On uskomatonta, että yhden kaavoitusvirkamiehen annettiin pöyhkeillä ja ylittää toimivaltansa Sedun tonttiasiassa.
Kun kaupungin kulttuurisesta julkikuvasta huolestuneet kansalaisjärjestöt moittivat hallinnon väärinkäytöksiä, tutki Vaasan hallinto-oikeus asian ja antoi rapsut virheiden tekijöille. Ymmärtämättömyydellä ja häikäilemättömällä toiminnalla aiheutettiin tilanne, jossa kasvaneita kustannuksia on nyt alettu itkeä.
Oikeusvaltioon ei kuulu sellainen vehkeily, jolla valituksen tehnyttä yhdistystä ryhdyttiin uhkailemaan julkisuudessa. Valitus olisi kuulemma pitänyt perua ja rike painaa villaisella.
Aalto-keskus on useamman rakennuksen ryhmänä ainutlaatuinen kohde 13 Aallon kohteen joukossa. Sen mukanaolo on kokonaisuudenkin kannalta erittäin tärkeää.
Kaupunki on kuitenkin taas tunaroimassa: se sallii Sedun koulun rakentamisen vanhentuneen kaavan mukaan ilman kilpailua ja ohjaa koululaisten parkkipaikan Unesco-kohteen suojavyöhykkeelle. Todennäköisesti tämä ei täytä Unescon vaatimuksia, ja seuraamukset voivatkin olla karuja.
Aieluetteloon pyrkivien kohteiden kokonaisuutta arvioidaan varsinaisen esityksen edetessä. Jos joku kohde ei pysty täyttämään tavoitteita, voi koko sarjan yleismaailmallinen erityisarvo ”Aallon humaani modernismi”, kuten Unescossa sanotaan, murentua ja esitys kaikkien 13 Aalto-rakennuksen pääsystä maailmanperintökohteeksi vaarantua.
Sarjakohteessa on riskinsä, yhden epäonnistuessa kaikki kärsivät. Tilanne on kuin palloilujoukkueella, joka on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, ja kaikki ovat osaltaan vastuussa yhteisen päämäärän saavuttamisesta.
Mitä sanomme 12 muun kohteen isäntäkaupungeille, jos emme ole osanneet tai halunneet hoitaa asiaamme oikein? Eikä kysymys ole enää vain kotimaisesta häpeästä, vaan se leviää koko kansainvälisen arkkitehtiyhteisön tietoon. Tästä muistutti pääkirjoituksessaan 2.1.2021 myös Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja.
Markus Aaltonen
Alvariania ry:n puheenjohtaja
Seinäjoki