Ukrainan sodassa uskonto on yksi taistelukenttä muiden joukossa, ja hengellisen rintaman etuvartiossa seisovat sotilaspapit. Ukrainassa heidän joukossaan on harkovalainen sotilaspappi Hennadi Rohmanijko, 57, joka on hoitanut sotilaiden sieluja jo vuosikymmenen ajan.
Rohmanijkon papin kaapu on sotilaallisen oliivinsävyinen. Sotilaspapit olivat aiemmin vapaaehtoisia ja myöhemmin siviilityöntekijöitä, mutta nykyisin heillä on Ukrainan asevoimissa virallinen asema. Siinä missä sairaanhoitajat ja lääkärit hoitavat taisteluissa haavoittuneiden sotilaiden ruumiita, ovat heidän mielensä ja sielunsa sotilaspapin käsissä.
– 90 prosenttia sotilaspapin työstä on psykologisen avun tarjoamista. Sotilaspapiston päämottona on olla lähellä. Jos on sotilaspappi, pitää olla sotilaiden vierellä, Rohmanijko kuvailee.
Ukrainan toiseksi suurimmassa kaupungissa Harkovassa huhtikuun alussa vieraillut STT tapasi Rohmanijkon evankelista Johanneksen kirkossa Harkovan keskustassa. Kyseinen kirkkorakennus on yksi Ukrainan puolustussodan symboleista alueella, sillä se on kaupungin suurista kirkoista ainoa, joka kuuluu Kiovan patriarkaatin alaisuuteen ja uhmaa siten avoimesti Moskovan patriarkaattia.
Kremlin propagandaa
Lähellä Venäjän rajaa sijaitseva ja kulttuurisesti hyvin venäläinen Harkova on perinteisesti ollut Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksikirkon vankasti hallussaan pitämää aluetta. Tämä Ukrainan toinen ortodoksikirkko kutsuu itseään ukrainalaiseksi kirkoksi ja väittää olevansa itsenäinen Moskovan ohjauksesta, mutta harva ukrainalainen uskoo tätä.
Venäjällä patriarkka Kirillin johtama ortodoksikirkko on tukenut avoimesti Venäjän käymää hyökkäyssotaa Ukrainassa. Maaliskuun lopulla Venäjän ortodoksikirkko hyväksyi asiakirjan, jossa sotaa Ukrainassa eli "erikoissotilasoperaatiota" luonnehdittiin pyhäksi sodaksi länttä vastaan. Kirkollinen asiakirja toistaa Kremlin poliittista propagandaa ja vastustaa Ukrainan itsenäisyyttä.
Venäjän itsevaltaisen presidentti Vladimir Putinin liittolaisena tunnettua Kirilliä kohtaan harkovalaiselta kirkonmieheltä ei juuri löydy arvostusta.
– Raamatussa sanotaan, etteivät jokaisen Jumalan nimeä käyttävän sanat kuulu Jumalan korville. Pitää arvioida ihmisten toimia eikä sitä, mitä he sanovat tai miksi he naamioituvat. Ensisijainen kysymys on se, onko tuo Kirill oikeasti kristitty, vai onko hän saatanan palvelija, Rohmanijko sanoo.
Venäjän laajan hyökkäyssodan varrella monia Moskovaan kytkeytyvän ortodoksikirkon pappeja on syytetty ja tuomittu vakoilu- ja avunantorikoksista näiden vehkeiltyä venäläisten kanssa. Viime vuoden lokakuussa kirkon pappi tuomittiin 15 vuoden vankeuteen Venäjän hyväksi vakoilusta, kertoi Kyiv Independent.
Aloitti Itä-Ukrainan rintamalta
Rohmanijko on tehnyt sotilaspapin työtä jo Ukrainan sodan varsinaisesta alusta lähtien vuonna 2014 – aluksi vapaaehtoisena ja myöhemmin virallistettuna.
– Aluksi kävin (Itä-Ukrainan) rintamalla vapaaehtoisena sotilaspappina. Vuonna 2015 kirkossamme perustettiin erillinen sotilaspappien osasto, ja piispa kävi sanomassa meille, että sotilaspappeja tarvitaan, muistelee Rohmanijko sodan alkuvuosia.
– Yksi (papeista) oli melkein 70-vuotias, toinen oli vasta mennyt naimisiin ja kolmannella oli pieniä lapsia. Päätin lähteä, koska omat lapseni eivät olleet enää pieniä. Lisäksi olin ollut Neuvostoliiton armeijassa, joten sota ei ole minulle aivan uusi juttu, Rohmanijko kertoo.
Vuonna 2017 sotilaspappien asema virallistettiin, mutta he olivat edelleen siviilityöntekijöitä. Rohmanijko siirtyi Harkovan rajavartioston sotilaspapiksi. Siinä tehtävässä hän yhä oli, kun sota laajeni Venäjän käynnistettyä helmikuussa 2022 laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan.
– Aamulla heräsin ja kuulin räjähdykset. Sanoin vaimolleni, että sota on nyt alkanut, pakkasin tavarani ja lähdin työpaikalleni, joka oli Harkovan rajavartioston toimisto. Sotilaat eivät ottaneet minua vastaan, koska olin siviili. He sanoivat, että voin palata kirkkoon ja rukoilla heidän puolestaan ja että kauttani he voivat pitää yhteyttä omiin perheisiinsä.
"He kaikki huusivat"
Ei kestänyt kauaakaan, kun Rohmanijkolle löytyi uusi rooli laajassa sodassa. Heti seuraavana päivänä hän sai puhelun piispalta, joka kertoi Harkovan sotilassairaalan olevan vailla sotilaspappia.
Työhön kuuluu vakavasti haavoittuneiden ja vammautuneiden sotilaiden kohtaaminen. Rohmanijkon mukaan vaikeinta on kohdata nuoria miehiä, jotka ovat menettäneet raajojaan.
– Erityisen vaikea on katsoa nuoria poikia, jotka ovat menettäneet käsiä tai jalkoja. Joskus sen jälkeen, kun olen jutellut useita tunteja putkeen sairaalassa raajojaan menettäneiden sotilaiden kanssa, tulen kirkkoon, laitan ovet kiinni, istun ja katson vain seinää. On niin vaikea käsitellä sitä kaikkea, pappi sanoo.
– Ystävät sanovat minulle, että minulla on todella vaikea työ, ja ehkä se onkin, mutta...
Rohmanijko alkaa kertoa tarinaa siitä, kuinka hän näki vielä sotilassairaalan vammoja pahempia asioita vierailullaan läheisen siviilisairaalan teho-osastolla. Rohmanijkoa oli pyydetty kastamaan teini-ikäinen poika, joka oli haavoittunut Venäjän iskussa.
– Siellä näin todellisen kauhun. Siellä oli yhtä vakavasti haavoittuneita ihmisiä, mutta siviilejä ja myös lapsia, joilta puuttui raajoja ja joilla oli reiät päässä. He kaikki huusivat. Tämä oli todellista kauhua.
Rohmanijkon mukaan sotilaat ovat henkisesti valmiita pahimpaan ja tietävät, mitkä riskit heitä odottavat, kun he tarttuvat aseisiin. Samaa ei voi sanoa siviileistä.
– Siviilien kärsimys on todella jotain sellaista, jota on vaikea käsitellä ja ymmärtää. Silloin ymmärsin, että minun työni ei ehkä ole niin vaikeaa kuin näiden siviilisairaaloiden työntekijöiden työ.
Kohdannut myös venäläissotilaita
Eikö tällaisten kauhujen näkeminen omin silmin ole koskaan horjuttanut papin uskoa Jumalaan?
– Minulla ei ole ongelmia Jumalan kanssa, mutta henkisesti ja psyykkisesti sitä on vaikea kestää. Tämä kirkko ei ole lakannut toimimasta (sodan aikana), sunnuntaisin käyn täällä pitämässä jumalanpalvelusta, ja kirkon kautta olen saanut voimia Jumalalta, Rohmanijko kertoo.
Matka sotilassairaalalta kirkkoon sunnuntain jumalanpalvelusta varten ei ollut helppo suursodan alussa, kun lähelle päässeet venäläisjoukot ampuivat Harkovaa tykistöllä.
– Sotilassairaala on puolen tunnin kävelymatkan päässä täältä, mutta tämä puolen tunnin tie oli hyvin vaarallinen, piti kävellä pommisuojasta toiseen, pappi kertoo.
Toimittajalle puhuva ukrainalaispappi korostaa sitä, kuinka Ukraina taistelee Geneven sopimusten pelisääntöjen mukaisesti, toisin kuin Venäjä. Siksi Harkovan sotilassairaalassa on hänen mukaansa hoidettu myös haavoittuneita venäläissotilaita. Sotilaspappi kertoo hämmästyneensä siitä, kuinka tietämättömiä Venäjän riveissä taistelevat nuoret miehet ovat olleet uskon asioista.
– He olivat 20–27-vuotiaita poikia, jotka eivät tienneet mitään uskonnosta, eivät siitä, mikä on uskontunnustus ja mikä ehtoollinen. Ihmettelen sitä, että televisiossa (venäläiset) sanovat, että he ovat kristinuskon puolustajia ja he tulevat opettamaan meille oikeita kristinuskon arvoja, Rohmanijko sanoo.
"Naamioitunut ukrainalaiseksi"
Ukrainan viranomaiset vaativat jo ennen suursotaa sitä, että Venäjään kytköksissä oleva ortodoksikirkko muuttaisi nimensä ja tunnustautuisi avoimesti Venäjän ortodoksikirkoksi, mutta kirkko on tästä kieltäytynyt. Kirkko itse väittää katkoneensa siteensä Moskovan patriarkaattiin, mutta tätä harva uskoo. Rohmanijko pitää ukrainalaisena esiintyvää toista ortodoksikirkkoa yksiselitteisesti venäläisenä.
– Elämme vapaassa maassa, jossa saa olla erilaisia uskontoja ja kirkkoja. Voi olla myös venäläinen kirkko, ainakin ennen tätä sotaa se olisi ollut mahdollista. Tämä venäläinen kirkko Ukrainassa on kuitenkin ottanut nimekseen ukrainalainen kirkko, mutta se on todellisuudessa venäläinen kirkko, joka on naamioitunut ukrainalaiseksi.
Venäjään kytköksissä olevan ortodoksikirkon uskotaan pelaavan ainakin osin Venäjän pussiin. Rohmanijko kertoo kuulleensa Harkovassa tuoreesta tapauksesta, jossa ukrainalaissotilaan äiti kävi Venäjään kytkeytyvässä kirkossa ja mainitsi keräyksen, jolla lähetettäisiin lennokkeja ja kranaattitarvikkeita rintamalle ukrainalaissotilaiden tueksi.
Tästä kyseisen kirkon pappi tulistui. Hän julisti äidin poikineen murhaajiksi ja käänsi heidät oveltaan, Rohmanijko kertoo.
– Oli rikos, mitä tämä pappi sanoi, eli että hän pitää poikaa ja hänen äitiään murhaajina, vaikka he puolustavat omaa maatansa. He eivät enää voi mennä siihen kirkkoon, joten kutsuin heidät tänne. Sodan aikana seurakuntaamme on tullut paljon ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet kirkkoaan, Rohmanijko kertoo.
Ukrainan lainsäätäjät ovat edistäneet kiisteltyä lakiuudistusta, jolla pyritään kieltämään Venäjältä ohjailtua toimintaa ortodoksikirkon puitteissa.
"Tämä maa on meidän"
Rohamnijkon mukaan kristillisen moraalin näkökulmasta Ukraina toimii yksiselitteisesti oikein ja Venäjä väärin. Sotilaspapin mukaan on kristittyjen velvollisuus puolustaa omaa maatansa ja läheisiään hyökkääjävaltiolta.
– Se, mikä meille ukrainalaisille kuuluu sekä Jumalan lakien että kansainvälisen oikeuden mukaan, on tämä maa. Ja tätä maata meidän on pakko puolustaa aseet käsissä.
Rohmanijko kertoo olevansa varma, että maatansa puolustavat Ukrainan sotilaat ovat oikeita kristittyjä. Rohmanijko viittaa Raamatun säkeeseen, joka on peräisin kirkolle nimensä antaneen Jeesuksen opetuslapsen Johanneksen evankeliumista:
– Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.