Vasemmistolaisena ja pasifistina voin todella pahoin uutisia katsoessani. Venäjän aloittama hyökkäys Ukrainaan on käsittämätöntä, julmaa ja raakaa. Presidentti Vladimir Putin on kaikkea muuta kuin suuri johtaja, vaikka omilleen sellaista kuvaa tarjoaakin. Todellisuudessa hän on diktaattori, despootti, eli oikea ”putleri”, joka rikkoo kaikkia kansainvälisiä sopimuksia. Hänet olisi syrjäytettävä vallasta mitä pikimmin. Se olisi nyt Venäjän itsensä ja koko Euroopan edun mukaista.
Sodan ensimmäinen uhri on aina totuus. Tiedämme, että tässä sodassa se tarkoittaa ennen muuta totuuden peittämistä Venäjän omalta kansalta. Kansalaisoikeudet ja vapaudet ovat heiltä muutenkin rajattuja. Käytännössä sodan vastaiset oppositiot ja mielenilmaisut on Venäjällä hiljennetty kovin ottein.
Kaikki sodat ovat myös sotaa sivilisaatiota vastaan. Sodissa aina kärsii ja sodat aina maksaa tavallinen kansa. Miljoonat ukrainalaiset ovat jo joutuneet pakenemaan kotimaastaan sodan jaloista, tietämättä mitä on edessä ja onko paluuta koskaan. Jos sodan aiheuttama korjaustyö Ukrainassa joskus onnistuu, niin siihen vaaditaan sukupolvien työ. Tarvitaan myös positiivisia näköaloja ja kansainvälinen rauha.
Sodista aiheutuu aina lisää ekologisia ongelmia, niin maalla, merellä, kuin ilmastossa. Ilmastonmuutoksen saaminen hallintaan vaikeutuu entisestään sodan myötä. Koko maapallon luonto, eläimineen ja kasveineen vaatii rauhaa. Luonto on elämämme lähde. Elääkseen ihminen tarvitsee ruokaa, juomaa, vaatteet ja asuntoja, sekä sosiaalista turvaa ja paljon muuta. Ihmisen onni ei kuitenkaan synny tyhjästä. Siihen tarvitaan myös rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava oikeusvaltio. Niitä periaatteita ei nykyinen Venäjä edusta.
Kansainvälinen solidaarisuus ja työ rauhan puolesta ovat aina kuuluneet omiin vasemmistolaisiin arvoihini ja siitä lähtevään toimintaan. Siksi puheet Suomen liittymisestä Natoon eivät vaikuta turvallisuutta tuovalta ratkaisulta. Pikemmin hätäratkaisulta, joka toisi mukanaan uusi ongelmia, jotka nostavat pienen Suomen eteen uudenlaiset ristiriidat.
Suomen päättäjien onkin nyt pidettävä korvat ja silmät avoinna, sekä pää kylmänä vaihtoehtojen suhteen. 1 300 kilometrin pitkä rajalinja on geopolitiikkaa, jolla on myös pitkä historia. Nato-maana sen rajan luonne varmasti muuttuisi vähemmän miellyttävään suuntaan. Oltaisiin helposti etulinjan edessä, tai sitäkin pahempaa.
Toivon, että maamme korkeimmilta päättäjiltä löytyy järkeä. Oma itsenäinen järki on pienelle kansakunnalle kannattavampaa, kuin itseään suurempaan voimaan sitoutuminen...
Arne Mäenpää (vas.)
Vaasa