Yhdysvaltalaislehti New York Times kertoi äskettäin, että Ukrainan vastahyökkäyksen pääisku olisi saattanut alkaa. Myöhemmin tästä lausunnosta kuitenkin jo peruutettiin. Mikä siis on tilanne rintamalla, Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija, sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö ja Venäjä-ryhmän johtaja, everstiluutnantti Simo Pesu Maanpuolustuskorkeakoulusta?
– Tällä hetkellä tiedetään, että Ukraina on pistänyt isomman vaihteen päälle eli siellä on laitettu enemmän joukkoja varsinkin etelään Tokmakin suuntaan ja mahdollisesti Berdjanskin suuntaan. Sitä kautta voidaan varmaan sanoa, että tuo on uusi vaihe. Mutta onko Ukrainan reservejä laitettu voimalla peliin, se on kysymysmerkki tällä hetkellä, Käihkö sanoo.
Hänen mukaansa on yhtä lailla mahdollista, että Ukraina on laittanut hyökkäykseen enemmän joukkoja, mutta että ne ovat kuitenkin suhteellisen vähälukuiset. Puhutaan 3 000–4 000 sotilaasta.
– Tätä tulkintaa tukevat myös venäläiset lähteet. Sielläkin on tullut viestiä, että Ukraina hyökkää kymmenillä ajoneuvoilla. Eli kyllä tämä edelleen suhteellisen pieni hyökkäys olisi, jos tiedot pitävät paikkansa. Ja tietysti alleviivataan jos-sanaa, Käihkö kertoo.
Eritasoisia taisteluita käyty eteläisellä rintamalla
Julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella kyseessä on Pesun mukaan ilmeisesti yritys venäläisten rintaman murtamiseen eteläisellä rintamalla Asovanmeren ylängön ja Dneprin välissä.
Hän muistuttaa kuitenkin, että Ukrainan asevoimien hyökkäystoiminta siellä on jatkunut kesäkuun alusta, ja valmisteluja on tehty jo keväällä.
– Siellä on käyty eritasoisia taisteluja. Ukrainalaiset ovat tuoneet pienempiä yksiköitä taisteluihin pyrkiessään asteittain läpäisemään venäläisten puolustusjärjestelmän.
Äskettäisten julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Ukraina olisi Pesun mukaan nyt tuonut rintamalle pataljoonan kokoisia eli hieman aiempaa suurempia yksiköitä.
– Käytännössä sellainen joukko pystyy taistelemaan muutaman päivän. Tämä johtuu muun muassa ihmisen kyvystä toimia ilman lepoa. Jos taistelua aiotaan jatkaa, pitää tuoda lisäjoukkoja. Ainakaan minä en ole tunnistanut julkisesta tiedosta sitä, että sellaista olisi tapahtunut, Pesu sanoo.
Eli Pesun mukaan nyt käynnissä olevat taistelut ovat jatkoa kesäkuussa alkaneille hyökkäystoimille kahdessa suunnassa Asovanmeren rantamaalla.
– Tämä toiminta on jatkunut kahden kuukauden ajan, hän sanoo.
Nyt kyse ei välttämättä suurimmasta vaiheesta
Ukraina on Käihkön mukaan laittanut hyökkäykseen selkeästi enemmän joukkoja kuin aikaisemmin, mutta siitä, onko käytössä kaikki tai valtaosa reserveistä, ei ole vielä varmuutta. Voi hyvinkin olla, että nämä eivät ole käytössä, Käihkö sanoo.
– Toisaalta, jos Ukraina ei laita enemmän joukkoja peliin, se vaikuttaa suurella todennäköisyydellä siihen, mitä Ukraina pystyy saamaan aikaan.
Käihkö muistuttaa, että kesäkuun alussa voimallisemmin alkaneen hyökkäyksen saavutukset ovat tähän mennessä olleet aika pieniä.
– Tässä varmaan tulee suurempi vaihde, mikä nyt on silmässä, mutta onko se suurin vaihde – ei välttämättä, Käihkö sanoo.
Hän muistuttaa, että hyökkäystoiminnassa tulee myös vastaan aikaikkuna. Syyssateet alkavat syys–lokakuussa. Sen jälkeen hyökkääminen tulee kelirikon aikana vaikeammaksi ja ajoneuvoilla operoiminen muuttuu hankalaksi.
– Kesäkuun alussa Ukraina yritti mekanisoitua hyökkäystä, ja silloin nähtiin kuvia tuhotuista Leopard-panssarivaunuista. Koska tuli paljon tappioita eikä suurempia saavutuksia, Ukraina vaihtoi strategiaa. Ukraina keskittyi toisaalta tuhoamaan etenkin Venäjän tykistöä, vaikeuttamaan Venäjän huoltoa ja hyökkäämään Venäjän komentokeskuksiin.
Käihkö huomauttaa, että joidenkin lähteiden mukaan Venäjällä on riittämiin tykistöä, mutta ammuksista on sen sijaan pulaa.
– Jos tämä pitää paikkaansa, pienenee tykistön tuhoamisen merkitys. Ammusvarastot olisivat siinä tapauksessa tärkeämpi kohde, hän sanoo.
Toinen muutos kesäkuun alun jälkeen oli Käihkön mukaan se, että ukrainalaiset jalkautuivat. Pienet jalkaisin etenevät joukot ovat menneet miinakenttien läpi kohti venäläisten puolustavia asemia ja pyrkineet ottamaan ne haltuunsa. Tällöin tappiot, varsinkin kalustotappiot, vähenivät.
Huolto olennaista
Myös Pesu sanoo Ukrainan käyttäneen tulta venäläisten selustaan.
– He ovat tuhonneet johtamispaikkoja, varastoja, logistisia pisteitä, ilmapuolustusta ja venäläisten tykistöasemia. Ukrainalaiset ovat kuluttaneet venäläistä vastustajaansa koko ajan.
Itä-Ukrainassa Donbasin alueella Bahmutissa ukrainalaiset ovat Pesun mukaan mitä ilmeisimmin pystyneet sitomaan venäläisiä joukkoja. Tarkoituksena on sellaisen voimasuhteen syntyminen, että ukrainalaiset voisivat jatkaa hyökkäystä.
– Se, syntyykö sellaista voimasuhdetta, ei ole nyt selvää, Pesu lisää.
Lyhyellä aikavälillä keskeinen asia ovat hänen mukaansa muun muassa ampumatarvikkeet. Pesu painottaa, että sotilasoperaatio riippuu keskeisesti huoltoedellytyksistä. Pitää saada materiaalia ja joukkojen täydennyksiä sekä tuoda taisteluvälineitä hyökkäyksen jatkamiseksi.
– Huolto on olennainen juttu.
Etelä järkevä suunta Ukrainalle
Operaatiot Ukrainan eteläosassa johtuvat Pesun mukaan siitä, että venäläisten selusta on siellä matalampi. Merenranta tulee vastaan 70–80 kilometrin päässä rintamalta.
– Venäläisten mahdollisuudet tuottaa uutta voimaa ja materiaalia ovat heikommat Asovanmeren rantamaalla kuin Donbasissa. Siellähän on vahva infrastruktuuri, joka on valmisteltu sotaan. Venäjä käynnisti sodan siellä jo vuonna 2014 ja on käynyt sotaa koko ajan Ukrainaa vastaan. Sen takana ovat Länsi-Venäjän teollisuusalueet ja infrastruktuuri, joka mahdollistaa sotatoimien ylläpitämisen Donbasissa paremmin kuin etelässä.
Etelä on siten väistämättä järkevä suunta Ukrainalle.
– Kysymys on sitten lopulta siitä, missä kohtaa ja mihin aikaan painopiste muodostetaan, ja se pyritään pitämään salassa mahdollisimman pitkään, Pesu sanoo.
Mukana myös länsikoulutuksen saaneita ukrainalaissotilaita
Vuodetuista yhdysvaltalaisdokumenteista on selvinnyt, että taisteluissa on jo ollut mukana myös lännessä koulutuksen saaneita ukrainalaissotilaita.
– Heille on annettu erilaista länsikalustoa ja asianmukainen koulutus näihin, Käihkö sanoo.
Kun vastahyökkäys on edennyt hitaammin kuin monet ovat toivoneet, on ilmennyt syyttelyä toisaalta Ukrainan puolelta ja toisaalta Ukrainan tukijoiden puolelta. Näin on Käihkön mukaan varmaan siksi, että on etsitty syytä siihen, miksi vastahyökkäys ei ole edennyt niin nopeasti kuin on toivottu.
Jotkin tahot ovat Käihkön mukaan esittäneet näkemyksiä, että Ukraina ei ole käyttänyt oikein näitä länsimaisen koulutuksen saaneita joukkoja. On sanottu, että näitä joukkoja on käytetty aika ohuelti.
– Toisena ongelmana arvostelijat ovat nähneet sen, että länsikoulutettuja joukkoja komentavat upseerit ajattelevat vanhalla tavalla.
Käihkön mukaan arvostelu saattaa osua oikeaan, mutta kyse voi olla myös syyttelystä eli puolustellaan omia valintoja, minkä takia on keskitytty materiaaliin eli ammuksiin, asejärjestelmiin ja toisaalta koulutukseen.
– Ukraina on taas sanonut, että länsimainen materiaali tuli liian myöhään, minkä takia he joutuivat aloittamaan vastahyökkäyksen myöhemmin eli nyt kesällä, Käihkö sanoo.