Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin puhelu, Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vierailut Suomeen ja Norjaan, Zelenskyin ja Trumpin puhelu, EU:n puolustuksen valkoinen kirja ja huippukokous sekä Saksan liittopäivien puolustusmenoäänestys. Päättyvään viikkoon on mahtunut paljon Ukrainan ja koko Euroopan turvallisuuden kannalta merkittäviä tapahtumia, joiden tulokset voi nähdä sekä myönteisessä että kielteisessä valossa.
Vaikka Putin ei vähemmän yllättävästi suostunut Yhdysvaltain ehdottamaan aselepoon Ukrainassa, eivät pahimmat pelot Trumpin Venäjä-myötäilystä ja Ukrainan uhraamisesta toteutuneet.
Zelenskyi puolestaan vakuutti soitettuaan keskiviikkona Helsingistä Trumpille, ettei tämä ollut painostanut Ukrainaa lisämyönnytyksiin. Sen sijaan Zelenskyi pääsi toistamaan Ukrainan perusvaatimukset itsemääräämisoikeudesta ja alueellisesta koskemattomuudesta niin Helsingissä kuin Oslossakin.
Lisäksi ukrainalaisetkin ovat venäläisten ja yhdysvaltalaisten ohella mukana, kun energiakohteita koskevasta mahdollisesta 30 päivän tulitauosta neuvotellaan ensi viikon alussa Saudi-Arabiassa.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Tuomas Iso-Markku suhtautuu diplomaattisen edistyksen mahdollisuuteen vielä hyvin varoen.
– Toki on positiivista, että Yhdysvallat ja Ukraina, ja Eurooppa tietysti siinä mukana, näyttävät olevan edes jollain tavalla samalla sivulla. Mutta emme me voi sanoa tämän tilanteen kestävyydestä vielä tässä vaiheessa hirveästi mitään, hän arvioi.
Synkkä realismi palasi Brysseliin
EU:n huippukokous torstaina sen sijaan vaikutti monien arvioiden mukaan vesitetyltä versiolta parin viikon takaisesta ylimääräisestä huippukokouksesta, jossa puhuttiin sadoista miljardeista euroista Euroopan "uudelleen varustamisessa" ja tarpeesta paikata tuolloin vielä katkolla ollutta Yhdysvaltain aseapua Ukrainalle.
Tämän viikon kokouksessa kuopattiin EU:n ulkosuhteiden korkean edustajan Kaja Kallaksen esitys jopa 40 miljardin euron avusta, eikä kokouksen päätelmiin tullut muuta mainintaa kuin tarve lisätä Ukrainan aseellista tukemista "vapaaehtoisuuden pohjalta" erityisesti suurikaliiperisissa tykistöammuksissa ja ohjuksissa. Esillä ollut kahden miljoonan tykistöammuksen haaliminen kasaan jäi halukkaiden maiden varaan.
– Valitettavasti näyttää siltä, että poliittisen tuen signalointi onnistuu, mutta heti kun pitäisi päästä konkretiaan, se jää enemmän jäsenvaltioiden omien toimien varaan, Iso-Markku vertaa kahta perättäistä EU-huippukokousta.
Eikä poliittinen signalointikaan onnistu yksimielisesti vaan 26 jäsenmaan voimin Unkarin jäädessä nyt jo rutiininomaisesti pois yhteisestä EU-rintamasta.
Politico-verkkolehden haastattelemien nimettömien EU-lähteiden mukaan Brysselissä olikin tällä viikolla aistittavissa uusi ja synkkä realismin tunnelma.
Osa syystä laitettiin Kaja Kallaksen hätiköinnin ja Ukraina-ehdotuksen huonon valmistelun piikkiin, mutta edes huippukokoukselle puhunut Zelenskyi ei saanut tykistöammuksiin pyytämiään viittä miljardia euroa päätymään kokouksen lopputekstiin.
Saksan kehuttu päätös huolestuttaa
Iso-Markun mukaan Ukraina-tuessa saattaa osittain näkyä eläminen vähän liikaa päivittäisten tapahtumien varassa. Eli jos Trump ja Zelenskyi onnistuvat käymään puhelun, joka ei ole suoranainen katastrofi, se halutaan heti ylitulkita Yhdysvaltain paluuksi Euroopan rinnalle.
Ajatus on täysin päinvastainen kuin esimerkiksi pääministeri Petteri Orpolla (kok.), jonka mukaan mahdollinen eteneminen rauhanprosessissa antaa entistä suuremman syyn vahvistaa Ukrainan kykyä puolustautua.
Päättyvän viikon perusteella näyttää yhä vahvemmin siltä, että merkittäviä ratkaisuja Ukrainan tukemisen suhteen syntyy EU:n sijaan niin kutsutussa halukkaiden koalitiossa. Sen seuraava kokous järjestetään ensi viikon torstaina Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin johdolla.
Iso-Markku tosin muistuttaa, että kyse ei suinkaan ole yksimielisten koalitiosta.
– Sielläkin kyllä väännetään yksityiskohdista. Sanotaanko niin, että kaikki halukkaiden koalition maat eivät ole yhtä lailla halukkaita, tutkija muotoilee.
Oliko Saksan päätös lisätä voimakkaasti puolustus- ja infrastruktuurimenojaan seuraavan hallituksen aikana sentään yksiselitteisesti myönteinen asia – sitähän kehuttiin tuoreeltaan eri puolilta Eurooppaa? Eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa: Politicon lähteiden mukaan muissa EU-maissa nimittäin jo pelätään valtion tukien saksalaisyrityksille vääristävän kilpailua sisämarkkinoilla.
Saksa Britannian ja Ranskan rinnalle?
Saksaa hyvin tuntevan Iso-Markun mukaan pelot oman teollisuuden avokätisestä tukemisesta ovat sinänsä ihan perusteltuja, mutta tunnelmat ovat silti hieman ristiriitaiset.
– Vaikka näitä huolia on, totta kai toisaalta moni EU:n jäsenvaltio odottaa, että Saksa tämän velkarahan myötä myöskin vetäisi EU-taloutta ja euroalueen taloutta nousuun, hän sanoo.
Huomionarvoista on Iso-Markun mukaan myös se, ettei Saksa ole vielä sitoutunut mihinkään tiettyyn puolustusmenotavoitteeseen suhteessa bruttokansantuotteeseen, vaan kyse on vasta raameista, jonka puitteissa toimiminen jää tulevan hallituksen linjattavaksi.
Puolustusmenojen kasvattamisen myötä Saksalla voi olla joka tapauksessa mahdollisuus nostaa profiiliaan Euroopan puolustuksen vahvistamisessa ja Ukrainan tukemisessa yhdessä Ranskan ja Britannian rinnalla.
– Odotukset ovat tietysti tämän viikon päätösten myötä aika korkealla -- mutta kyllä tässä ovat palikat edelleen niin vahvasti liikkeessä, että en laittaisi rahojani likoon minkään tietyn johtokoalition osalta tässä vaiheessa, Iso-Markku sanoo.