Suomen alle 18-vuotiaat tytöt ovat muutamassa vuodessa kivunneet kohti huippua yhdessä maailman harrastetuimmista lajeista.
Heinäkuussa Suomi tuli hopealle koripallon alle 18-vuotiaiden EM-turnauksessa. Turnauksessa pelasivat vuosina 2007 ja 2008 syntyneet pelaajat, ja moni joukkueen pelaajista oli voittamassa myös viime vuonna sensaatiomaisesti kultaa alle 16-vuotiaiden EM-karkeloista.
Ikäluokka on timanttinen. Yksilöt ovat taitavia, minkä lisäksi pitkään yhdessä pelanneet pelaajat olivat onnistuneet luomaan tiiviin yhteishengen. Joukkueen pelaajien sitoutuminen, ahkeruus ja keskittyminen niihin asioihin, joihin itse pystyy vaikuttamaan, on kantanut jo nyt pitkälle.
Suomi ei ole koskaan yltänyt koripallon naisten MM-kisoihin tai olympialaisiin, ja edellisestä esiintymisestä EM-kisoissakin on ehtinyt vierähtää kymmeniä vuosia. Nyt junioritasolla saavutettu menestys antaa kuitenkin toivoa tulevaan.
Suuri loikka aikuismaajoukkueeseen
Osa heinäkuussa mitalia juhlineista pelaajista pelaa kotimaista pääsarjaa, osa sarjatasoa alempana. Kotimaiset sarjat kehittyvät, mutta kansainväliselle huipulle päästäkseen siirtyminen ulkomaille kannattaa. Suuremman pelaajamassan maat tarjoavat usein seuratasolla paremmat edellytykset kehittyä.
– Varmaan lähtökohta ainakin tällä hetkellä on se, että aikuisten maajoukkue muodostuisi pelaajista, jotka pelaavat ulkomailla, naisten maajoukkueen päävalmentaja Ilkka Palviainen kertoo.
Suomen naisten maajoukkue esiintyy EM-kisatasolla ensimmäistä kertaa 40 vuoteen kesällä 2027, kun se emännöi EM-alkulohkoa Espoossa. Voisiko joku timanttisen ikäluokan pelaajista edustaa tuolloin Suomea?
– Miksi ei? Olemme avoimia, ja naisten maajoukkueen valmennus seuraa kaikkia Suomen naiskoripalloilijoita, ja etenkin nuoria ja heidän kehitystään.
Kisoihin on aikaa kaksi vuotta, ja lahjakkuudesta huolimatta rako juniori- ja aikuismaajoukkueen välillä on suuri.
– Miten kukakin tämän ajan sitten käyttää. Siirtyminen aikuiskoripalloon vaatii askeleen ja joidenkin kohdalla vielä toisenkin, Palviainen muistuttaa.
Välietappina nuorilla pelaajilla on usein haastajamaajoukkue.
– Osalla näistäkin pelaajista se voi olla ensi kesänä edessä, Palviainen toteaa.
Ulkomailta kilpailua ja laatua arkeen
EM-hopeajoukkueen päävalmentaja Janne Hänninen painottaa, että huipun saavuttaminen vaatii jokapäiväisen laadukkaan ympäristön.
– Kilpailun tulee olla arjessa riittävää. On selvä asia, että sillä on kehitykseen iso merkitys, minkälaista päivittäinen harjoittelu ja pelaaminen on. Kisoissa juteltiin Espanjan ja Ranskan päävalmentajien kanssa, ja myös he painottivat tasokasta arkiharjoittelua, Hänninen kertoo.
Hänninen muistuttaa, että esimerkiksi juuri Ranskan tai Espanjan kaltaisissa maissa 18-vuotiaat eivät pääasiassa pelaa pääsarjoissa. Pelaajien matka junioritasolta ammattilaisuuteen käy usein Yhdysvaltojen yliopistosarjojen tai eurooppalaisten seurojen akatemiajoukkueiden kautta.
– Jos käytetään Ranskaa esimerkkinä, niin heidänkin sarja on todella kilpailullinen. Omasta mielestäni on tarpeellista, että tähän väliin tuon ikäisille tulisi vielä jokin väliporras ennen ammattilaisuuteen siirtymistä.
"Meihin uskotaan"
Yksi EM-hopeajoukkueen pelaajista on HBA Märskyä edustava Tiia Talonen, joka pelasi myös kaksi vuotta sitten alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa. Silloin alle 16-vuotiaat ylsivät siihen mennessä historian parhaaseen EM-tason suoritukseen, kun he hävisivät vain välierän ja pronssiottelun.
Alkuvuodesta Talonen ehti debytoida naisten maajoukkueessa EM-karsintaotteluissa.
Talonen kokee, että maajoukkueiden valmennuksessa osataan ottaa huomioon eri pelaajien kyvyt, minkä kautta parhaimmillaan koko joukkueen suoritukset paranevat.
– Mielestäni kaikkien ikäluokkien maajoukkueissa painotetaan samoja hyviä asioita. Pitää tehdä kovasti töitä ja luottaa itseensä, sitä sanotaan paljon. Silloin myös kehitymme, Talonen avaa.
Talonen uskoo, että moni EM-hopeaa juhlineen joukkueen pelaajista voisi pelata paremmissakin sarjoissa, kuin kotimainen liiga. Se on myös Talosen tavoitteena.
– Tuntuu, että kaikilla meillä on ajatuksena se, että ammattilaisiksi pyritään. Eiköhän myös naisten maajoukkue ole kaikilla meillä tavoitteena. Mielestäni monella onkin sinne hyvät mahdollisuudet, Talonen tuumaa.
Talosen matka jatkui suoraan EM-kisoista NBA:n ja kansainvälisen koripalloliiton (FIBA) järjestämälle leirille Yhdysvaltoihin. Pelaajat valikoituvat leirille FIBAn nettisivujen mukaan pelisuoritusten ja johtamiskyvyn perusteella.
Koripallon juniorimaajoukkueissa tehdään selvästi asioita paljon oikein. Suurin osa pelaajan toiminnasta tapahtuu kuitenkin seurajoukkueissa, ja maajoukkueen valmennukselle on tärkeää olla kartalla pelaajien arjesta. Hänninen on jutellut kaikkien juniorimaajoukkueessa pelanneiden pelaajien valmentajien kanssa kauden aikana.
– Olemme maajoukkueena lopulta aika pieni toimija, niin on tärkeää pitää huoli siitä, että pelaajien arki on hyvällä mallilla, Hänninen sanoo.
Talonen kertoo, että pelaajia kannustetaan hakeutumaan laadukkaisiin sarjoihin, jotka löytyvät ulkomailta.
– Minusta se kertoo siitä, että meihin uskotaan, ja luotetaan myös siihen, että voimme pärjätä kovatasoisissa sarjoissa
Ruuvia kireämmälle
Lahjakkaan ikäluokan ja loistavan joukkuehengen kasvattaneen ryhmän valmentaminen oli Hännisen mukaan etuoikeus. Samalla oli ja on kuitenkin pidettävä mielessä, että töitä on jatkettava, mikäli pelaajista halutaan saada täysi potentiaali irti.
– Pitää nähdä kulman taakse, ettei tyydy siihen missä nyt ollaan. Puhumme pelaajille paljon pitkäjänteisyydestä, ahkeruudesta ja siitä, että pitää laittaa itsensä likoon, Hänninen sanoo.
Hännisen mukaan maajoukkueissa haetaan myös tietynlaista heittäytymiskykyä.
– Joskus pitää uskaltaa näyttää jopa vähän nololtakin. Jos aina pyrkii vain näyttämään hyvältä, ei varmaan ole ihan äärirajoillansa kuitenkaan, Hänninen avaa.
Juniorimaajoukkueisiin yltävät pelaajat asettavat Hännisen mukaan itsellensä tietynlaista painetta suoriutua paremmin, ja valmentajien tehtävä on tukea nuoria pelaajia rauhallisessa kasvussa. Hännisen mukaan ajatuksena olisi, että noin 25-vuotiaana pelaaja alkaisi saavuttaa parhaimman tasonsa.
– Tavoitteena on se, ettei hypättäisi suoraan naisten maajoukkueeseen. Jos joku siinä onnistuu, niin se on hienoa ja poikkeusyksilön merkki, Hänninen sanoo.
– Tietenkin ruuvia pitää koko ajan vähän kiristää, jos haluaa pärjätä parhaimpien kanssa, Hänninen jatkaa.
Onko heinäkuussa mitalia juhlinut ryhmä poikkeuksellinen ikäluokka, vai jatkuuko Suomen menestys tyttöjen kansainvälisellä tasolla? Sitä ei Hänninen lähde ennustamaan. Laadukas maajoukkuepolku sekä yhteiset arvot ja tavat kuitenkin voivat sen mahdollistaa. Poikkeuksellisen menestynyt ikäluokka voi toimia tästä esimerkkinä.
– Meillä on tietty tapa, jolla pelaajia halutaan kasvattaa. En usko, enkä halua ajatella, että tämä olisi vain yhden ikäluokan piikki, Hänninen sanoo.
Hänninen muistuttaa, että pienestäkin maasta on mahdollista ponnistaa kansainväliselle huipulle.
– Tämä on suhtautumiskysymys. Jos mietitään esimerkiksi Sloveniaa – heillä on pari miljoonaa asukasta ja ovat palloilun suurmaa, Hänninen pohtii.
– Onko tällainen menestys jokavuotista? No, varmaan ei. Mutta toisaalta, miksei se voisi olla?