Joka kahdeksas työikäinen Suomessa on ilman työtä!
Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa työttömyysprosentti on Euroopan toiseksi korkein, vain Espanja kulkee edellämme tässä kyseenalaisessa kisassa. Samalla konkurssien määrä on nousussa, erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.
Luulenpa, että meidän kaikkien lähipiirissä on henkilö, joka on ilman työtä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan viimeisten työttömyystilastojen mukaan alueella oli 15 200 työtöntä ja 1 100 avointa työpaikkaa. Työttömyys ei ole vain tilasto, se on enemmissä määrin yhteiskunnallinen oire. Kun työpaikkoja katoaa, menetetään samalla verotuloja, ostovoimaa ja hyvinvointia.
Työttömyys on usein kriisi, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin. Taloudellinen epävarmuus pakottaa monet tinkimään perusmenoista, lääkkeistä, ruuasta tai asumisesta. Pitkäaikaistyöttömyys syö myös henkistä jaksamista ja itsetuntoa. Kun työttömyys pitkittyy, työnhakijan kilpailukyky heikkenee, ja paluu työmarkkinoille vaikeutuu entisestään. Tämä ei ole vain yksilön ongelma, vaan se on koko yhteiskunnan tappio.
Hyvin huolestuttavaa on myös nuorisotyöttömyyden ja akateemisen työttömyyden kasvu. Näkymä tulevasta huolestuttaa nuoria, eivätkä opinnot olekaan tae työpaikasta.
Kansantalouden näkökulmasta työttömyys on kallista. Valtion on maksettava työttömyyskorvauksia, toimeentulotukea ja tarjottava palveluita, joiden tarve kasvaa kriisitilanteissa. Samalla verotulot hupenevat.
Esimerkiksi vuoden 2025 budjetin vaikutukset näkyvät jo nyt. Hallituksen leikkaukset kohdistuivat koulutukseen, sosiaaliturvaan ja työvoimapalveluihin, siis juuri niihin sektoreihin, jotka voisivat ehkäistä työttömyyden syvenemistä.
Suomen kilpailukyky on vaarassa, jos emme löydä keinoja työllisyyden nostamiseen. Pelkät julkisen sektorin säästöt eivät riitä, jos emme samalla panosta työpaikkojen syntymiseen ja yrittäjyyden edellytyksiin. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, mutta myös inhimillisiä ratkaisuja koulutusta ja kannusteita yrittäjyyteen.
Nyt voimme jo todeta, että lyhytnäköinen leikkauslinja lisää ongelmia valtiontalouden tasapainottamiseen ja kansalaisten arjen palveluihin.
Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea uskoa tulevaisuuteen. Työttömyyden torjunta ei ole pelkästään talouspoliittinen kysymys, se on myös ihmisoikeus- ja arvovalinta. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä työtä, elättää itsensä ja osallistua yhteiskuntaan. Siksi tarvitsemme enemmän kuin tilastojen tuijottamista. Tarvitsemme tekoja, jotka tuovat ihmiset takaisin töihin ja talouden takaisin kasvu-uralle.
Hallitus on syyllistänyt tavan kansalaisia syyllisiksi siihen, että maamme talous on kriisissä, koska kansalaiset eivät kuluta. Ei kai ole ihme, että ihmiset ovat varovaisia kulutuksen suhteen tilanteessa, jossa työllisyysnäkymät ovat surkeat ja hallitus kertoo saksien kanssa, että nyt on aika leikata ja säästää.
Sen sijaan, että hallitus sisäisesti tappelee alkoholilain, rasismin tai ulkopolitiikan kanssa, tulee hallituksen ottaa tämä työttömyyskriisi vakavasti ja kokoontua välittömästi työttömyysriihen. Pelkillä suhdanteilla tätä tilannetta ei selitetä.
Mika Lintilä
Keskustan kansanedustaja Toholammilta