Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue on maakunnan suurena työnantajana tekemässä päätöstä, joka herättää vakavaa huolta henkilöstön hyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta: Työterveyshuolto aiotaan supistaa lakisääteiselle tasolle.
Kyse ei ole pienestä muutoksesta tai pelkästä säästötoimenpiteestä. Kyse on työntekijöiden terveydestä, työkyvystä ja siitä, miten työnantaja arvostaa henkilöstöään.
Hyvinvointialueen työntekijät tekevät päivittäin vaativaa ja vastuullista työtä, usein suurten paineiden, kiireen ja jatkuvien muutosten keskellä.
Monilla aloilla työ kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti. Juuri tällaisessa työssä ennaltaehkäisevän ja riittävän työterveyshuollon merkitys korostuu. Työkyvyn tukeminen ajoissa hyödyttää sekä työntekijää että työnantajaa.
Erityisen huolestuttavaa on sairaanhoidon mahdollinen poistuminen työterveyshuollon palveluista. Jos työntekijä ei enää saa työterveyshuollon kautta apua sairastuessaan, hoitoon pääsy voi viivästyä merkittävästi.
Tämä voi johtaa siihen, että terveysongelmat pitkittyvät, työkyky heikkenee ja sairauspoissaolot lisääntyvät, ennen kuin tarvittava hoito ja tuki ovat saatavilla. Työterveyshuollolla on tärkeä merkitys työkyvyn ylläpitämisessä. On vaikea nähdä, miten tällaisen palvelun poistaminen olisi työnantajan tai henkilöstön etu.
Minkä viestin työnantaja haluaa henkilöstölleen antaa, kun työterveyspalveluja heikennetään? Puhutaan henkilöstön saatavuudesta, työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä. Samalla ollaan tekemässä ratkaisua, joka voi heikentää työntekijöiden mahdollisuuksia saada apua terveysongelmiinsa riittävän varhain.
Lakisääteinen työterveyshuolto on työnantajan vähimmäisvelvoite. Se ei kuitenkaan tarkoita, että palvelut vastaisivat henkilöstön todellisiin tarpeisiin.
Laajemmat työterveyspalvelut voivat olla tärkeä osa työkyvyn ylläpitämistä ja sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyä. Siksi muutoksen vaikutuksia pitäisi arvioida kokonaisuutena, eikä vain sen perusteella, kuinka paljon palveluista voidaan säästää.
Onko päätöksenteossa aidosti arvioitu muutoksen vaikutuksia työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja henkilöstön kokemukseen työnantajan arvostuksesta? Entä onko säästöjen rinnalla tarkasteltu välillisiä kustannuksia, jos työntekijöiden avunsaanti vaikeutuu ja työkyvyn ongelmiin puututaan vasta niiden pahennuttua?
Hyvinvointialueen taloudellinen tilanne voi olla hankala, eikä säästöjen etsiminen ole väärin. Pitäisi kuitenkin katsoa pidemmälle kuin seuraavaan talousarvioon. Henkilöstön terveys ja työkyky eivät ole ylimääräinen etu, josta voidaan luopua ilman seurauksia. Ne ovat edellytys sille, että hyvinvointialue pystyy hoitamaan perustehtävänsä.
Erityisen ristiriitaiselta muutos tuntuu tilanteessa, jossa työntekijöiltä odotetaan sitoutumista, joustavuutta ja jaksamista jatkuvien uudistusten keskellä.
Nyt tarvitaan avoimuutta, perusteluja ja aitoa keskustelua henkilöstön kanssa.
Luottamusedustajien ja muiden henkilöstön edustajien on tärkeää saada tietoa suunnitelmista ja niiden perusteista ja tuoda esiin työntekijöiden näkemykset. Näin merkittävää muutosta ei pitäisi viedä läpi ilman huolellista vaikutusten arviointia ja henkilöstön kuulemista.
Hyvinvointialueen pitäisi näyttää esimerkkiä vastuullisena työnantajana, ei tyytyä tarjoamaan henkilöstölleen vain lakisääteistä vähimmäistasoa. Jos henkilöstö on organisaation tärkein voimavara, sen terveyden ja työkyvyn tukemisen pitäisi näkyä myös käytännön päätöksissä.
Säästöt voivat näkyä nopeasti talousluvuissa. Henkilöstön luottamuksen ja työkyvyn menettäminen voi tulla paljon kalliimmaksi.