Paljon työpaineita ja vähän sananvaltaa. Tämä on stressaava yhdistelmä, joka kuormittaa hyvinvointialueiden työntekijöitä. Heistä lähes joka viides kokee paljon työstressiä, selviää Työterveyslaitoksen tuoreesta katsauksesta.
Torstaina julkistettu Mitä kuuluu hyvinvointialueiden työhyvinvoinnille -katsaus kertoo yhdentoista hyvinvointialueen tilanteesta syksyllä 2023 eli noin kymmenen kuukautta siitä, kun ne aloittivat toimintansa.
Katsaus kokoaa keskeiset tulokset kahdesta hyvinvoinnin kyselytutkimuksesta viime vuodelta sekä vertailevan näkymän sote-alan työhön koko 2000-luvulla. Viime syksyn tutkimuskyselyihin osallistui yhteensä lähes 68 400 työntekijää. Vastausprosentti oli 55.
Viime vuoden alussa vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille. Uudistus lisäsi työpaineita ja heikensi työhyvinvointia etenkin sirpalealueilla, joilla lukuisista organisaatioista muodostettiin uusi hyvinvointialue, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jaana Laitinen.
– Vaikka hyvinvointialueuudistusta valmisteltiin poliittisesti yli 15 vuotta, muutos tapahtui käytännössä nopeasti, Laitinen huomauttaa STT:n haastattelussa.
– Muutos on toki vielä kesken, mutta myönteiseksi sen kokevien osuus on aika matala, keskimäärin 16 prosenttia kaikista vastaajista.
Vaikutusvalta lisää hyvinvointia
Laitisen mukaan kielteinen asenne kumpuaa helposti siitä, ettei työntekijöitä ole otettu riittävästi mukaan historiallisen muutoksen suunnitteluun. Vastaajista lähes joka toinen koki, ettei töissä ole ollut vaikutusmahdollisuuksia muutoksiin, vaikka se lisäisi hallinnan tunnetta ja vaikuttaisi sitä kautta myönteisesti työhyvinvointiin.
– Työntekijät toisivat myös parhaan asiantuntemuksen. Lisäksi he motivoituisivat ja sitoutuisivat paremmin muutoksiin. Hyvinvointi syntyy työssä.
Kiire nähdään usein esteenä työn kehittämiselle ja osallistavalla suunnittelulle. Laitinen neuvoo aloittamaan pienillä kokeiluilla työn lomassa.
– Ripotellaan ja liitetään kehittämistyötä esimerkiksi työyhteisön säännöllisiin kokouksiin.
Kun hyvinvointialueilla tehdään päätöksiä vaikkapa asiakkaiden paremmista hoitopoluista, Laitisen mielestä olisi puntaroitava myös sitä, mitä päätökset merkitsevät työntekijöille. Tällä on suora vaikutus heidän työkykyynsä ja sitä kautta myös ihmisten saamaan hoitoon.
– Kaikista vastaajista lähes kaksi viidestä kokee työkykynsä alentuneen, sosiaalityöntekijöistä jopa joka toinen. Heidän asiakkainaan on paljon muun muassa lapsiperheitä ja haavoittuvia ihmisiä, kuten muuallakin sotessa ja pelastustoimessa.
Nuorten arviot työkyvystä huolestuttavia
Kyselytutkimusten tulosten vertailu aikaisempiin mittauksiin antaa karun kuvan siitä, miten sote-alan työntekijöiden alentunut työkyky on yleistynyt.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mika Kivimäki arvioi STT:n haastattelussa, että pitkän aikavälin vertailussa huolestuttavin trendi on alle 30-vuotiaiden työntekijöiden arvio omasta työkyvystään.
Vertailuissa käytettiin Työterveyslaitoksen tekemien henkilöstön hyvinvointitutkimusten tuloksia vuosilta 2000–2021.
– Vuonna 2000 kuusi prosenttia alle 30-vuotiaista arvioi työkykynsä alentuneeksi, viime syksynä peräti 30 prosenttia, Kivimäki kertoo.
Hänen mukaansa työkuormitus ei näytä olleen ainakaan laukaiseva tekijä vaan kehitystä selittävät myös nuorten elintavat ja passiivisemmaksi muuttunut arki. Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin arvio työkyvystä on heikentynyt.
– Vuonna 2000 lihavia oli viisi prosenttia, viime vuonna 20 prosenttia. Paino ei vaikuta siihen, kuinka hyvää työtä työntekijät tekevät, mutta lihavuudella on suora yhteys esimerkiksi sairauspoissaoloihin.
Tutkimusprofessori Laitinen sanoo toivovansa, että sote-alan ammatillisissa opinnoissa vahvistettaisiin alalle opiskelevien taitoja pitää huolta palautumisestaan ja työkyvystään.
– Se on osa hyvää ammattitaitoa, hän toteaa.
Jos nuorten työkyky jatkaa heikkenemistään, seuraukset ovat vakavia alalla, joka kärsii jo nyt työvoimapulasta.
– Olen huolissani, kuka hoitaa minua mummona. Työelämään astuvat ikäluokat pienenevät merkittävästi ja samalla iäkkäiden ikäluokat suurenevat. Työvoimapulaa on useilla aloilla, joten on tärkeä kysymys, miten vetovoimaisia hyvinvointialueiden työt ovat siinä yhtälössä.
Sote-ala on mainettaan parempi
Työterveyslaitoksen katsauksen mukaan 61 prosenttia kaikista hyvinvointialueiden työntekijöistä suosittelisi työnantajaa ystävälleen.
– Tämä kuvaa alan vetovoimaa. Osuus on hieman alentunut, muttei dramaattisesti, Laitinen arvioi.
Pito- ja vetovoima eivät ole merkittävästi vähentyneet, mutta eivät myöskään korjaantuneet. Yli puolet henkilöstöstä harkitsee työnantajan vaihtamista. Osuus on pysynyt melko samana viime vuodet.
Julkisuudessa sote-ala näyttäytyy usein kielteisessä valossa. Laitinen toivoisi keskusteluun myös myönteisiä puolia ja ymmärrystä, miksi epäkohtia nostetaan esiin.
– Kun ne saadaan näkyväksi, asioita voidaan kehittää parempaan suuntaan.
Katsauksen kertomia myönteisiä asioita alasta ovat hänen mukaansa esimerkiksi työntekijöiden sitoutuminen, toimiva yhteistyö työyhteisöissä ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen.
– Hyvinvointialueiden työntekijät kokevat työnsä merkitykselliseksi, Laitinen sanoo.
Myös Kivimäki näkee, että sote-ala on mainettaan parempi.
– Julkikuva on kielteisempi kuin meidän numeromme näyttävät, hän toteaa.
– Vastaukset eivät kerro siitä, että ala olisi kriisiytynyt. Ihmiset kokevat työnsä keskimäärin mielekkääksi. Raskaus tulee osittain siitä, että tulevaisuus koetaan epävarmaksi, kun koko ajan puhutaan esimerkiksi säästöpaineista.
Ministeriössä jännitettiin tuloksia
Työterveyslaitoksen tekemän vertailun mukaan työn epävarmuustekijät ovat lisääntyneet jo vuodesta 2015 alkaen. Viime vuoden organisaatiomuutosta enemmän kuormitusta vaikuttaa aiheuttaneen koronapandemia, sillä työstressin "huippulukema" on vuodelta 2021.
Tutkittua tietoa suuren sote-uudistuksen vaikutuksista työhyvinvointiin odotettiin sosiaali- ja terveysministeriössä jännittyneenä, myöntää lääkintöneuvos Taina Mäntyranta. Hän kommentoi työhyvinvoinnin tuloksia torstaina Työterveyslaitoksen tiedotustilaisuudessa.
– On ilahduttava uutinen, ettei mitään romahdusta ole tapahtunut. Vielä ei ole mitään muutoksia kovin hyvään suuntaan, muttei voi ollakaan, koska elämme vielä muutoksen keskellä, Mäntyranta toteaa.
– Voimme ajatella, että viime vuoden aineisto kuvaa lähtötilannetta, joka on hyvin erilainen eri puolilla Suomea.
Myönteisenä Mäntyranta näkee sen, että työn mielekkyys ja merkityksellisyys eivät ole heikentyneet sote-alalla.
– Se on kivijalka, jolle sekä soten että pelastustoimen työkyky ja työhyvinvointi rakentuvat. Tämä on ainutlaatuista verrattuna moniin muihin toimialoihin.
Pelottavina lääkintöneuvos näkee tulokset nuorten työkyvystä, vaikka kielteistä trendiä selittäisivät paljolti työn ulkopuoliset asiat.
– Nuorten ikäluokkien odotukset työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistämiseen ovat erilaisia kuin vanhemmilla ikäpolvilla. Siinä on paljon tehtävää, miten ymmärrämme paremmin nuorta sote-ikäpolvea.
Hyvinvointialueilla hyvät opit jakoon
Pelastustoimen työntekijät vaikuttavat katsauksen mukaan palautuvan hieman paremmin työstään kuin sote-työntekijät. Hyvinvointialueilla kannattaisikin hakea hyviä oppeja kehityskohteisiin puolin ja toisin, kannustaa sisäministeriön pelastusosaston erityisasiantuntija Outi Salo. Hän kommentoi katsauksen antia tiedotustilaisuudessa pelastustoimen osalta ja sanoo pitävänsä hyvää palautumista alan tärkeänä veto- ja pitovoimatekijänä.
– Meillä on puolestaan sote-puolelta opittavaa työyhteisön yhteistoiminnasta, joka on heikompaa pelastustoimessa, Salo toteaa.
Viime syksyn kyselyiden perusteella pelastustoimessa koetaan sote-puolta heikommaksi vaikutusmahdollisuudet muutoksiin töissä. Palomiehistä vaikutusmahdollisuudet koki huonoksi peräti 66 prosenttia.
– Esihenkilön arvio asiasta ei riitä. Pitää kiinnittää huomiota siihen, että henkilöstöä osallistetaan vaikuttamaan heitä koskeviin muutoksiin, Salo painottaa.