Suomen istuva porvarihallitus puhuu paljon työstä ja työllistymisestä, mutta palkasta ja toimeentulosta vähemmän. Ministeri vain huutaa että, menkää töihin. Huuto ei työpaikkoja synnytä. Samaan aikaan hallitus kuitenkin yksipuolisesti leikkaa työntekijöiden toimeentulosta ja työelämän oikeuksia, heikentäen turvallista elämää.
Tilastot puolestaan kertovat, että työttömyys ja köyhyys Suomessa vain lisääntyy.
Jarruista puhutaan, vaan eivät nekään työttömiä auta. Julkisuutta saaneet Trumpin jäänmurtajat eivät Suomea pelasta. Varsinkin jos niitä tehdään laittomin keinoin. Siinä onkin sitten yrityksille haasteen paikka. Että kunnioitetaanko maassa ay-liikkeen tekemiä sopimuksia.
Vuotuinen veropäivä on nähty. Tänäkään vuonna ei listoilla näkynyt yhtään tavallista palkkatyön tekijää. Ei näkynyt hoitajaa, ei siivoojaa, ei seppää, ei kauppa-apulaista, ei rakentajaa. Ei heitä, joiden työllä tätä maata käytännössä hoidetaan ja pystyssä pidetään. Heitä, jotka todella yrittävät tulla työllään toimeen.
Herkkua jos työt olisivat, niin herrat sen tietenkin itse tekisivät. Mutta kun se on rankkaa, niin sen saa tehdä työläinen. Herrat vain kaappaavat siitä työläisen työstä sen lisäarvon. Sillä sitten pääsevät verolistojen kärkipaikalle, kun tuuri käy.
Valtakunnan rikkailla on varaa suunnitella ja kiertää veroja. Tavallinen palkkatyötä tekevä maksaa aina omansa. Köyhyysrajan alapuolella elää kuitenkin suuret joukot suomalaisia. Lapset siitä erityisesti kärsivät kasvavassa määrin, kun perheiltä sosiaalitukia leikataan. Sen tilastot kertovat.
Hallituksen valmistelema ”potkulaki” kaikkien muiden heikennysten päälle ei työpaikkojen ilmapiiriä ja motivaatiota paranna. Suomeen tarvitaan nyt taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Työehtosopimusten rinnalle tarvitaan potkulain sijaan minimipalkkalaki. Työntekijä on palkkansa ja turvatun toimeentulonsa ansainnut. Verotuskin pitää olla kaikki tulonhankkimismuodot kattava progressiivinen ja aukoton järjestelmä, jos Suomea halutaan ihmisoikeuksien maana vielä jatkossa pitää.