Mehän tämän olemme toki jo tienneet. Siis sen, että me viidenkympin ohittaneet olemme työnantajillemme todellisia kultakimpaleita.
Parasta A-luokkaa suorastaan.
Pikku hiljaa asia toivottavasti selkeytyy myös nuoremmalle polvelle. Siihen auttakoon Aalto-yliopiston viimekeväinen selvitys iän merkityksestä asiantuntijatyössä.
Tulokset ovat lohdullista, jopa innostavaa luettavaa joidenkin mielestä jo parhaat vuotensa työmarkkinoilla nähneille keski-ikäisille. Niihin kannattaa hieman perehtyä.
Selvitystä tehnyt tutkijatohtori Niina Nurmi suitsuttaa yli 45-vuotiaita tuottaviksi, itseohjautuviksi, innovatiivisiksi ja tasapainoisemmiksi työntekijöiksi kuin kolmekymppisiä (Kauppalehti 15.3.2015). Olemmepa me mokomat elämäämmekin tyytyväisempiä kuin nuoremmat kollegamme.
Viisissäkymmenissä olevat joustavat ja venyvät, matkustavat ja ovat taitavia rytmittämään työaikansa siten, ettei uupumus iske yhtä herkästi kuin nuoremmalle sukupolvelle. Esimiehen tukea nämä työn konkarit kaipaavat nuorempiaan vähemmän, ja myös asenne työntekoon on kohdallaan.
Ihanhan tässä ryhti paranee ja posket punehtuvat tällaista hehkutusta lukiessa.
Ja vielä lisää kehuja on luvassa.
Työhyvinvointia tutkinut kauhajokelaissyntyinen tohtori Ossi Aura innostui Aalto-yliopiston tutkimuksesta, ja lähti laskemaan eri ikäryhmien työn tuottavuutta. Laskelmiensa tuloksia hän esittelee linkedin.comissa.
Aura vertaili keskenään toimihenkilöitä ja työntekijöitä. Hän otti tarkasteltavakseen kolme eri muuttujaa eli työkyvyn, osaamisen ja työmotivaation.
Joillekin tulokset saattavat olla jopa yllätys.
Auran selvitysten mukaan työkyky on parhaimmillaan alle 30-vuotiaana, mutta yllättäen se alkaa taas nousta 50 vuoden ikäpyykin jälkeen.
Osaaminen kasvaa iän myötä, ja osaavimmillaan niin toimihenkilöt kuin työntekijätkin ovat 55 ikävuoden jälkeen. Osaamistason nousu alkaa 45-vuotiaana.
Kolmas Auran tarkastelemista muuttujista on työmotivaatio, johon hän oli sisällyttänyt myös työpaikkaan sitoutumisen. Huippuunsa luvut nousevat 50 ikävuoden jälkeen, ja motivoituneimpia työntekijöitä ovat kuusikymppiset.
En usko, että Auran selvitykset ovat löytäneet tietään kovinkaan monen nuoren johtajan työpöydälle. Ja jos ovatkin, ovat ne todennäköisesti hautautuneet alimmaiseksi lukemattomien papereiden pinkkaan.
Yt-neuvotteluissa kylmintä kyytiä kokevat yli 50-vuotiaat työntekijät. Viime vuoden elokuussa yli 55-vuotiaita työnhakijoita oli 82 100, mikä on 6 600 enemmän kuin vuosi aikaisemmin. Yli puolet heistä oli pitkäaikaistyöttömiä, joista ani harva löytää enää tietään takaisin työpaikan kahvipöytään.
Ikäjohtaminen on Suomessa vielä lapsenkengissä. Esimerkiksi Saksassa esimiehiä koulutetaan sukupolvijohtamiseen, missä kyse on samasta asiasta.
Suomessa palkitaan vähän väliä parhaita pomoja ja yrityksiä hyvinkin erilaisilla perusteilla. Äkkiseltään ei tule mieleen, että palkittuna olisi ollut firma, jossa eri-ikäisten ja erilaisessa elämäntilanteessa olevien työntekijöiden tarpeet huomioidaan arjessa parhaiten.
Aihetta olisi. Työmarkkinoiden kuumin hotti kannattaa pitää työn syrjässä kiinni.
MARJA TYYNISMAA
marja.tyynismaa@i-mediat.fi