Työllisyysjohtaja Aki Ruotsala nosti mielipidekirjoituksessaan (I-P 23.9.) esiin tärkeän yhteiskunnallisen ongelman. Suomessa on edelleen suuri määrä työttömiä työnhakijoita samaan aikaan, kun yritykset kertovat vaikeuksista löytää tarvitsemiaan osaajia.
On myös totta, että monimutkaiset tukijärjestelmät, byrokratia ja korkea työllistämisen kynnys vaikeuttavat monen työnantajan päätöstä palkata heikommassa työmarkkina-asemassa oleva työnhakija.
Ruotsalan kirjoituksen nostattamasta keskustelusta puuttuu yksi keskeinen näkökulma: työmarkkinoiden ja osaamisen kohtaanto-ongelma. Monelle yritykselle juuri se on suurin haaste.
Suomalainen työelämä on muuttunut viime vuosina paljon. Monissa tehtävissä vaaditaan aiempaa enemmän osaamista, teknisiä valmiuksia, kielitaitoa, ongelmanratkaisukykyä ja kykyä omaksua uutta.
Samalla osa avoimista työpaikoista jää täyttämättä, koska tarjolla olevien työnhakijoiden osaaminen ei vastaa yritysten tarpeita. Tämä näkyy erityisesti teollisuudessa, teknologia-alalla ja monissa asiantuntijatehtävissä, mutta ilmiö ulottuu myös palvelualoille. Esimerkiksi palkkatuki voi helpottaa työntekijän palkkaamisen kustannuksia, mutta se ei ratkaise osaamisvajetta.
Monessa yrityksessä suurin kustannus ei synny palkasta, vaan siitä ajasta, jonka kokeneet työntekijät käyttävät uuden henkilön perehdyttämiseen, työn ohjaamiseen ja jatkuvaan tukemiseen. Jos osaamisero on suuri, pelkkä taloudellinen tuki ei muuta tilannetta.
Työmarkkinat ovat muuttuneet myös toisella tavalla. Työuran alkuvaiheen työpaikkoja eli niin sanottuja entry level -tehtäviä on jatkuvasti vähemmän. Työn automatisointi, digitalisaatio ja kiristyvä kilpailu ovat vähentäneet työpaikkoja, joihin olisi mahdollista tulla ilman aiempaa osaamista ja oppia työ tekemällä. Aiemmin juuri nämä tehtävät olivat tärkeä väylä työelämään.
Samaan aikaan monet yritykset ovat päätyneet kansainväliseen rekrytointiin. Tämä ei johdu halusta ohittaa kotimaista työvoimaa, vaan siitä, ettei tarvittavaa osaamista löydy riittävästi Suomesta. Kansainvälinen rekrytointi on monille yrityksille välttämätön keino kasvaa, investoida ja säilyttää kilpailukykynsä.
Jos haluamme aidosti nostaa työllisyysastetta, painopistettä pitäisi siirtää osaamisen kehittämiseen. Yksi keino olisi rakentaa uudelleen aikuiskoulutustuen kaltaisia ratkaisuja tai luoda uusia, joustavia malleja osaamisen päivittämiseen työuran eri vaiheissa. Lisäksi oppilaitosten ja yritysten yhteistyötä olisi vahvistettava, jotta koulutussisällöt vastaisivat työelämän jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin.
Työllisyyskeskustelussa puhutaan usein osaamisesta, mutta harvemmin työelämätaidoista. Työnantajien kokemusten mukaan myös työelämän perusvalmiuksissa on kasvavia haasteita. Sitoutuminen, vastuun ottaminen, pitkäjänteisyys, oma-aloitteisuus ja kyky sietää vastoinkäymisiä ovat taitoja, joita tarvitaan kaikissa ammateissa.
Työllisyyden parantamisen vaikuttavimmat ratkaisut löytyvät osaamisen vahvistamisesta, työelämätaitojen kehittämisestä ja kohtaanto-ongelman ratkaisemisesta.
Mitä paremmin työnhakijoiden osaaminen vastaa yritysten tarpeita, sitä vähemmän tarvitsemme uusia hallinnollisia rakenteita ja sitä enemmän syntyy aitoja, kestäviä työsuhteita avoimille työmarkkinoille.