Suomi on muiden Euroopan maiden tapaan muuttunut yhteiskunnaksi, jossa pysyviä työsuhteita ei riitä kaikille.
Työmarkkinoiden muutosta kuvastaa se, että nopeimmin kasvava työtä tekevien joukko ovat ns. itsensä työllistäjät. Itsensä työllistäjiä syntyy, kun kun työnantajilla ei ole tarjota pysyvää työtä tai työnantajat säästävät työnantajakuluissa ulkoistamalla työntekijöitään. Eniten itsensä työllistäjiä on rakennus-, palvelu- ja luovilla aloilla.
Työelämän muutoksesta huolimatta sosiaaliturva jakaa työtä tekevät edelleen jatkuvassa palkkatyösuhteessa oleviin ja (jo menestyviin) yrittäjiin. Keikkatyön varassa olevat ja aloittelevat yrittäjät jäävät helposti byrokratian loukkuun ja vaille työttömyysturvaa.
Yhä useampi silpputyötä tekevä on siksi alkanut etsiä turvaa työosuuskunnista. Työosuuskunnassa tehty työ on tietyin ehdoin katsottu työsuhteiseksi työksi, joka kerryttää työssäoloehtoa ja työttömyysturvaa. Suomessa on parisen tuhatta työosuuskuntaa ja määrä kasvaa silpputyön lisääntyessä.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta teki kuitenkin äskettäin päätöksen, jossa se katsoi, ettei työosuuskunnassa tehty työ kerrytäkään työssäoloehtoa, vaikka kaikkien kriteerien työttömyysturvan saamiseksi piti olla kunnossa. Päätöksen perusteella ammattiliiton työttömyyskassa ilmoitti perivänsä freelancerilta takaisin jo maksetut työttömyyskorvaukset.
”Kokonaisharkintaan” perustuva päätös on ollut osuuskunnan kautta työllistyville järkytys, sillä monet työttömyyskassat ovat mainostaneet työosuuskuntaa keinona säilyttää oikeus työttömyysturvaan. Nyt odotetaan, miten vakuutusoikeus ratkaisee päätöksestä tehdyn valituksen.
Vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvalaki on sekin vaikeuttanut itsensä työllistäjien tilannetta. Lain myötä kaikki omaa työtä tekevät ovat työttömyysturvassa yrittäjiä, ja jos keikkatyötä tekevä tulkitaan päätoimiseksi yrittäjäksi, hän menettää oikeuden työttömyysturvaan. Jos saa väärän päätöksen, voi valituksessa voi mennä kuukausia, jopa vuosi, eikä lopputuloksesta ole takeita.
On selvää, että sosiaaliturvaa on päivitettävä vastaamaan työelämän muutokseen. Perustulo loisi työlle ja yrittäjyydelle turvallisen perustan. Olisi myös oikeudenmukaista, että kaikki tehty työ kerryttäisi työssäoloehtoa.
Työelämän muutos pitää vihdoin ottaa vakavasti. Globalisaation mukanaan tuomaa talouden murrosta on pidetty eräänä syynä siihen, että britit erityisesti entisillä tehdaspaikkakunnilla äänestivät EU:ta vastaan, ja siis vetivät yhtäläisyysmerkit katoavien tehdastyöpaikkojen, EU-integraation ja globalisaation välille.
Britit saavat kuitenkin huomata, ettei globalisaatio häviä ja tehtaat tule takaisin rajoja sulkemalla. Sama tilanne on kaikkialla Euroopassa. Työn pysyvyydelle ja tuottavuudelle on etsittävä uusia konsteja, ja minimiehto on päivittää sosiaaliturva tähän aikaan. Uuden työn syntymiselle on loputtomat mahdollisuudet – mutta yhteiskunnan on tuettava sitä.
Outi Alanko- Kahiluoto
Kirjoittaja on eduskunta- ryhmän puheenjohtaja (vihr.)