Korvissa vain humisee, kun tuulivoimasuunnitelmat pyyhkäisevät Pohjanmaan yli.
Kristiinan kaupunginvaltuusto paukautti maanantai-iltana Mikonkeitaan 18 myllyn kaavan lähes keskusteluitta eteenpäin.
Metsälään nousee parhaillaan vauhdilla 34 myllyn alue. Kaupunkiin on tulossa ainakin viisi rypästä lisää.
Suupohjassa on muutenkin meneillään monta hanketta, suurimpana Isojoen ja Karijoen alueille sijoittuva Rajamäenkylä.
Sinne kaavaillaan noin sadan tuulivoimalan keskittymää.
Tuulivoimalla on varmaan tässä maailmassa paikkansa.
Kokonaisuudesta Suomessa vain ei oikein kellään tunnu olevan käsitystä.
Taannoin Metsälän tuulivoimapuistoa käsittelevää juttua varten yritin saada käsiini karttaa, jossa kaikki Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan tuulivoimahankkeet olisi koottu yhteen.
Sellaista ei löytynyt suoralta kädeltä. Kristiinan tekninen johtaja Joakim Ingves kaivoi jonkun keskeneräisen hankkeen yva-selostuksesta kartan, jonka hän tulosti minulle mukaan.
Kiitos siitä.
Tuntuu oudolta, ettei hankekarttaa ole kunnalla, jonka alueella töitä tehdään.
Vielä oudompaa on se, ettei sitä ole ely-keskuksessa tai edes ministeriössä.
"Valitettavasti ympäristöministerissä ei ole karttaa tai ajan tasalla olevaa rekisteriä tuulivoimahankkeista", vastasi ministeriön erityisasiantuntija Agneta Nylund sähköpostiini.
Nylund ohjasi minut kyselemään tietoa hankkeista Suomen tuulivoimayhdistykseltä, joka pitää rekisteriä. Sielläkin hankelista oli vuoden takaa.
Kiitos listasta, mutta voidaanko oikeasti asia ulkoistaa yhdistykselle?
Jokaisen tuulivoimaprojektin yva-selostukseen on liitetty kartat lähialueen hankkeista.
Voiko olla konsulttien asia pitää kirjaa hankkeista, jotka mitä suurimmassa määrin vaikuttavat suomalaiseen luontoon ja ympäristöön?
En oikein ymmärrä, miten näin isossa asiassa kokonaisuuden kartoitus voidaan luovuttaa suurelta osin yksityisille tuulivoimayhtiöille ja niiden palkkaamille yksityisille konsulteille.
En ota kantaa terveysvaikutuksiin. Niitä varten tarvitaan lisää tutkimuksia. Hyvä, että niitä tehdään nyt.
Ajattelen nyt lähinnä luontoa ja erityisesti sen ikiaikaista, uusiutumatonta osaa, kallioperää.
Kun metsää myllätään voimaloita varten ja huoltoteitä varten räjäytellään maaperää, on hyvä katsoa missä se tehdään.
Suomessa varmaan riittää niitäkin paikkoja, jossa louhiminen ei aiheuta korvaamatonta haittaa.
Viime viikonloppuna olin tekemässä juttua Karijoen Kakkorinvuorelta.
Vasta vuorelta laskeutuessani tajusin, millaiseen ympäristöön yhdeksän myllyn tuulivoimapuistoa suunnitellaan.
Jääkauden kuljettamat kivenjärkäleet eivät ole ihan voimaloiden linjalla, mutta muutaman sadan metrin päässä niistä.
Huoltoteitä räjäytellään varmasti lähempänä, jos hanke etenee.
Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin, että kahlitsen itseni kallioon.
Löytyisi edes liito-orava tai pari papanaa.
Tai löytyisi edes se kartta.
AUNE WARONEN