Tuulivoimasta on tullut suomalaiselle elinympäristölle suuri tuho. Maaseudun asukkaiden rääkkääminen nykymuotoisella tuulivoimapolitiikalla on lopetettava.
Taistelu kotiemme ja elinympäristön puolesta riistää meiltä hirvittävästi voimavaroja. Nykyinen toimintamalli tuo ahdistusta, surua ja tuskaa. Oikeudenmukaisuudentaju itkee vääryyden keskellä. Korvaukseton elinympäristöjen ja kotien riistäminen, omien kansalaisten ryöstön ja rääkkäämisen salliminen ja jopa tukeminen ei pitäisi olla mahdollista.
Sallittua on myös ihmisten pettäminen. Vesistöjen lähelle kylvetään myrkkyä, ja kun vesi on myrkytetty, ei sitä enää mikään puhdistuslaitos puhdista.
Kunnat eivät välitä lainkaan vaan haluavat täyttää terveyskeskukset ihmisillä, jotka ovat sairastuneet myllyistä. Toiminnalle ei ole löydy järkeä.
Alle kahden kilometrin päässä näistä jättiläisistä sijaitsee lähes kolmekymmentä asutettua kiinteistöä. Alueilla on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat muuttaa pois, mutta kukaan ei osta kiinteistöä alueelta, jossa suunnitellaan tuulivoimateollisuutta.
Keräsin alueen ympäriltä aikoinani yli 400 nimeä (yhteensä 743), jossa vaadittiin etäisyydeksi lähimpään taloon kolmea kilometriä. Kunta ei perustellut asiaa mitenkään, laittoi käytännössä listan roskiin.
Kunnanhallituksessa paistaa läpi tietämättömyys. Ei tarvitse olla professori ymmärtääkseen, sillä faktatietoja löytyy, kun halutaan tarkkaan tutkia asia.
THLn vertaisarvioitu tutkimus osoitti sairastavuuden olevan yli kolminkertainen muutaman kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloihin verrattuna yli 20 kilometrin etäisyyteen. Tulosta ei ole mediassa julkaistu.
Desibelitasojen ei saa ylittää 80 desibeliä millään laajuudella. Taso ylittyy säännöllisesti yli kuuden megavatin voimaloiden läheisyydessä. Infraäänitutkija Panu Maijalalta kysyttiin, asuisiko hän itse kahden, kolmen kilometrin etäisyydellä tuulivoimalasta, ja hän totesi, ettei asuisi.
Harto Hattula
Maalahti