Rockperry palasi Vaasaan. Ainakin siltä tuntui lauantai-iltana Kaarlen kentällä. Porukkaa oli tungokseen asti, eikä seassa juurikaan pyörinyt alle kolmekymppisiä ihmisiä.
Sellaista oli Rockperryn alkuaikoina, silloin kun se menestyi. Promoottori Jouni Jaskari menetti hetkeksi tapahtuman suitset, mutta nyt ne näyttävät taas löytyneen.
Kaikki tietävät, että puhun nyt Wasa Open Air -tapahtumasta, jonka järjesti Kalle Keskinen, mutta mukana oli touhuamassa myös Jouni Jaskari.
Isät ja äidit, mummat ja paappat saivat taas pukata nostalgiavaihteen silmään, eikä silloin haittaa, että kalja maksaa seitsemän euroa ja vessaan on jono.
Tapahtuman järjestäjäkin voi vain taputtaa käsiään. Kuka kaipaa persaukisia teinejä ja opiskelijoita, jos on vaurasta vaasalaista keski-ikäistä tarjolla.
En yllättynyt yhtään, kun Keskinen ilmoitti, että ensi vuonna tavataan taas samoissa merkeissä. Saa nähdä, mitä mies tällä kertaa meille tarjoaa.
Näppärää. Toki hyöty oli molemminpuolinen. Mikä on mukavampaa kuin polkea lempeänä elokuun iltana rock-konserttiin ja parin kolmen tunnin päästä takaisin kotiin.
Ei tarvittu automatkoja, hotellihuoneita ja tuntuvia taloudellisia satsauksia. Kunhan muistui luottokortti taskuun. Kätevää ja mukavaa.
Uskallan väittää, ettei Kaarlen kentällä ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä paljon ihmisiä yhtä aikaa. Ei edes Kalevan kisojen aikana.
Tuskin vastaavaa tunnelmaakaan siellä on ollut. Illan pimetessä Roxetten show’n valot pääsivät oikeuksiinsa, ja miksaaja päästi vihdoin watit valloilleen.
Tummansinisenä kattona kaartuva tähtitaivas teki konsertista vasta rock-konsertin. Olen ollut katsomassa liian monta keskiyön auringon latistamaa maailmanluokan spektaakkelia kesäkuisella Olympiastadionilla.
Valitus. Keskinen hehkutti Pohjalaisessa, ettei Wasa Open Airista ole tullut vielä mitään moitittavaa. Mies koputti puuta, turhaan. Yhden asian haluan sanoa.
Siirtäkää miksaustorni ensi vuonna kauemmaksi lavasta, sanovat turhantärkeät ääni- ja valohemmot mitä sanovat. Se peitti lavan.
Odotettua. Alahärmän monsteriauto-onnettomuus poiki jupakan, jossa jäi arvailujen varaan, kuka töni ketä ja kuka toimi oikein.
En ota kiistaan kantaa, tuli vain mieleen, että kun itsetietoinen eläkkeellä oleva kirurgi ja innokas eteläpohjalainen järjestysmies kohtaavat onnettomuuspaikalla, lopputulos on tämä.
Vesa Koivumäki