Ihanko totta tässä tutussa peltomaisemassa käytiin yksi maan suurimmista taisteluista venäläisiä vastaan pari sataa vuotta sitten? Miksei siitä ole näkyvissä komeaa muistomerkkiä?
Syntymäpitäjän kotikylä jää usein muistikuvien varaan. Varsinkin, jos ei enää vakituisesti siellä asu.
Kesäinen ajelu tutussa maisemassa palauttaa mieleen lukuisat sattumukset ja tapaukset, jotka dramaattisuudessaan eivät ole vuosien saatossa pyyhkiytyneet pois muistista. Ajatukset alkavat pyöriä kylän ihmisissä, joiden kanssa vartuin ja kypsyin aikuisuuteen.
Usein muisti tekee tepposet. Koetan hahmotella ihmisiä ja tapahtumia, mutta en voi olla aivan varma ajankohdista ja yksityiskohdista. Eivätkä niitä kaikkia välttämättä muista tarkasti tutut kyläläisetkään.
Minä vuonna se tapahtui? Voisinhan soittaa jollekulle tarkistaakseni asian oikeaksi.
Edesmenneen Jouko Turkan tavoin olen viime aikoina juopunut todellisuudesta. Käsissäni on viikkojen ajan kulunut tuore, 400-sivuinen teos tositarinoista ja tapahtumista entisessä kotikylässäni Kuortaneen Salmella.
Kyläkirjan toimituskunnan periaatteena kirjoitustyössä oli kiireettömyys. Mikä voisikaan olla parempi lähtökohta kyläkirjan teolle? Vuosikausia kestänyt kirjoitusurakka antoi kirjalle tavanomaista laajemman pohjan taustoittaa tapahtumat laajempiin historiallisiin yhteyksiinsä.
Perinteinen "joku kertoo jotakin" -osasto on vain osa kirjaa. Kirjalliset historialähteet kertovat tarkkoja faktoja kylästä.
Pitkähköstä kirjoitusprosessista poiketen olen ahminut teosta iltalukemistona illasta iltaan. On pakko kiittää laajaa kirjoituskuntaa mittavasta aherruksesta. Enää ei tarvitse miettiä, mitä ja milloin aikoinaan tapahtui.
Oli lopulta pienestä kiinni, ettei Salmesta tullut Seinäjokea, eteläpohjalaista liikenteen, kaupan ja hallinnon solmukohtaa.
Ruotsin vallan viimeisellä kokonaisella vuosisadalla, 1700-luvulla, kylän lähelle valmistui ainut Väli-Suomen itä–länsi-tieyhteys. Tämä yhdisti kylän etelästä Ruovedeltä pohjoiseen Uuteenkaarlepyyhyn kulkevaan, silloiseen "Kolmostiehen." Itään johtavaa tietä kutsutaan yhä Kuopiontieksi.
Vuonna 1792 Vaasan läänin taloudellinen neuvottelukunta esitti muun muassa Antti Chydeniuksen ja maaherra Aadolf Tandefeltin voimin perustettavaksi kauppalaa Salmelle. Maanmittareita ei silti ikinä ilmestynyt kauppalan asemakaavaa hahmottelemaan.
Kylän asema markkinapaikkana vahvistui, kun syysmarkkinat lakkasivat Lapualla vuonna 1802. Vilja, voi ja turkikset tekivät kauppansa juuri näihin aikoihin syyskuun lopulla. Tuolloin käynnistyi myös tervabisnes rannikkokaupungeista tulleiden ostajien kanssa.
Alussa mainittu Suomen sodan taistelu oli niin merkittävä, että tuntuu oudolta ettei moista noteerata nykyistä enemmän. Naapurikylä Ruona on sentään omistautunut oman taisteluhistoriansa esilletuontiin viitoin ja muistomerkein.
Salmi nousi juuri tieyhteyksiensä takia suurvaltasotien näyttämöksi, kun Venäjä ja Ruotsi-Suomi mittelivät asein maan herruudesta syyskuussa 1808. Leijonajoukkue jäi kakkoseksi. Yleisö, siis kylän väki, pakeni ryöstelyä metsiin.
Tämä voi selittää, miksi Venäjä ei aina herätä positiivisia ajatuksia minussa.
Vastaavaa historianopetuksen materiaalia riittää maakunnan vaikka muille jakaa. Ja lisää mielenkiintoisia kyläkirjoja meille luettavaksi.
HARRI KALLIO-KURSSI