Suomessa Geologian tutkimuskeskus on soiden ja turpeen paras asiantuntija. Se on tutkinut soitamme laajasti ja kairaamalla pohjia myöden. Sen sivuilta löytyy tietoa Suomen soistumisen historiasta lähtien. Valtavan hyvä tiivistelmä on GTK:n raportissa ”Suomen soiden rakenne ja tutkimus sekä hyötykäyttö”.
Turvetta syntyy kosteissa hapettomissa olosuhteissa, joissa kasvimateriaali hajoaa epätäydellisesti. Tätä kasvimateriaalia kasvaa koko ajan lisää soiden pinnalla.
Siihen liittyviä tutkimustuloksia on kerätty erikseen raporttiin ”Turpeen pitkäaikainen kerrostumisnopeus”. Geologian tutkimuskeskuksen löytämä vanhin pohjaturve, iältään 10 720 kalenterivuotta, on Kuhmosta Itä-Suomesta. On siinä ollut aikaa kerrostua.
Raportin mukaan koko maan turpeen keskimääräinen kerrostumisnopeus on 0,32 mm vuodessa. Yhdessä kesässä voidaan korjata kerrallaan hyvinkin 500–1 000 vuoden turvesato.
Nykyään energioita luokitellaan niiden ilmastovaikutusten, lähinnä hiilidioksidipäästöjen mukaan. Ilmastotieteilijät luokittelevat turpeen samaan päästöluokkaan fossiilisten polttoaineiden kanssa. Turpeesta ei ole kivihiilen korvikkeeksi, koska turpeen CO2-päästöt saatavaa energiamäärä kohden ovat vielä suuremmat kuin kivihiilen.
Turpeen energiakäyttö on 15 vuodessa pudonnut jo kolmannekseen suuremmin patistelematta. Sillä vauhdilla turpeen merkittävä energiakäyttö loppuu jopa etuajassa. Turve on säilytetty kuitenkin poikkeusolojen varaenergiana (Valmiuslain pykälä ”Puun ja turpeen saannin turvaaminen”).
Suomen osuus maailman turvemaista on vain noin 2–3 prosenttia. Niitä on 180 maassa. Ei siis voi kuvitella, että vain Suomi saisi erivapauden polttaa turvetta. Ilmakehähän on yhteinen.
Levittämällä suolle aurinkopaneeleita siitä saadaan parempi tuotto kuin turpeena. Napataan auringon säteilyenergia kasvillisuuden nenän edestä. Saadaan suoraan puhdasta sähköä.
Markus E. Myllymäki
Vaasa