Tammikuun aikana maassamme on hallituksen toimesta julkaistu kaksi – myös Vaasan vaalipiirin näkökulmasta – erittäin merkittävää dokumenttia: Hallituksen Tutkimus- ja innovaationeuvoston tämän kauden kansalliset TKI-politiikan ja -toiminnan strategiset valinnat, sekä hallituksen maaseutupoliittinen selonteko.
Suomen tavoitteena on kohdentaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaansa aloille, joilla voidaan samanaikaisesti vahvistaa kestävää talouskasvua, uudistumiskykyä ja kokonaisturvallisuutta. Painopisteet ovat data ja datapohjainen arvonluonti, murrosteknologiat, terveys ja hyvinvointi, ilmasto, ympäristö ja arktinen ulottuvuus sekä turvallisuus, resilienssi ja puolustus. Strategiset valinnat tukevat Suomea esimerkiksi EU-vaikuttamisessa näillä aloilla, ja edistävät mahdollisuuksia hyödyntää suomalaista korkeaa osaamista globaalisti. Valintojen toteutusta tukevat panostukset TKI-toiminnan riskinottokyvyn kasvattamiseen ja uusien TKI-investointien houkuttelemiseen Suomeen.
Nämä valinnat istuvat hyvin yhteen esimerkiksi kansainvälisen ja monieteisen Vaasan tutkimusyliopiston strategian kanssa, joka keskittyy kestävään liiketoimintaan, energiaan ja yhteiskuntaan. Strategiset painopistealueet – energiasiirtymä, liiketoiminnan uudistaminen ja yhteiskunnalliset muutokset – ohjaavat tutkimusta ja koulutusta juuri kohti sellaisia vaikuttavia ratkaisuja, joita koko Suomi, Eurooppa ja muu maailma tarvitsevat.
Vaasan yliopisto on tunnettu myös siitä, että toimitaan erittäin tiiviissä yhteistyössä yritysten ja yhteiskunnan kanssa Pohjoismaiden suurimman energiateknologian keskittymän ytimessä. Erittäin tehokkaasti organisoitu ja hyvin johdettu Vaasan yliopisto edistää puhtaan energian käyttöä, vastuullista liiketoimintaa ja tuotantoa sekä kestävää talouskasvua – tutkimuksen, innovaatioiden ja kumppanuuksien kautta.
Maaseutupoliittisen selonteon osalta on heti todettava, että maaseudun kohtalo ratkeaa totta kai loppupeleissä arjessa, ei paperilla. Maaseutu koostuu yrityksistä, kunnista, kylistä, pelloista, teollisuusalueista ja työpaikoista. Juuri siksi myös täällä pohjalaismaakunnissa huomataan nopeasti, jos maaseutupolitiikka jää juhlapuheiden tasolle eikä näy tekoina yritysten ja ihmisten arjessa.
Haluan nostaa erityisesti kolme kokonaisuutta, alkaen toimivasta infrastruktuurista. Tiet, sähköverkko ja digiyhteydet ovat elinkeinojen, koulutuksen ja palveluiden perusedellytyksiä. Monien yritysten kilpailukyky riippuu logistiikasta ja luotettavista yhteyksistä. Tämän tulee näkyä nykyistä vahvemmin myös valtion investointipäätöksissä.
Toiseksi: työvoima ja osaaminen. Maaseudun yrityksillä ei useimmiten ole pulaa kysynnästä, vaan osaajista. Koulutusratkaisut, sujuva työperäinen maahanmuutto ja kohtuuhintaiset asumismahdollisuudet ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin mahdolliset yritystuet.
Kolmanneksi: päätöksenteko, joka nojaa aidosti paikalliseen todellisuuteen. Selonteon lausuntopalautteessa toistui vahva viesti paikallisen joustavuuden tarpeesta. Valtion tulee asettaa suunta, mutta antaa alueille mahdollisuus valita tarkoituksenmukaisimmat keinot. Yksi esimerkki kysymyksestä, jossa korostuu paikallistuntemus, on riistakantojen hoito – mukaan lukien paljon keskustelua herättävä – mutta tarpeellinen – suden kannanhoidollinen metsästys.
Eduskunnalle annettu selonteko ei yksin ratkaise kaikkia maaseudun kysymyksiä. Se voi kuitenkin – aivan kuten TKI-toiminnan strategiset valinnat – toimia pohjana johdonmukaisemmalle ja pitkäjänteisemmälle päätöksenteolle niin paikallisesti, kansallisesti kuin EU-tasolla.
Molemmat paperit osoittavat myös, että Vaasan vaalipiirin ääni kuuluu – ja monipuolisen Vaasan vaalipiirin merkitys ymmärretään – Helsingissä.