Virallisten liikuntasuositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi harrastaa liikuntaa joka päivä tunnin tai kaksi. Vaikka lapset harrastavat ohjattua liikuntaa enemmän kuin aikaisemmin, silti puolet lapsista ja nuorista ei kuitenkaan liiku tarpeeksi.
Lisäksi lasten harrastama hyötyliikunta, kuten koulumatkojen kulkeminen itsenäisesti jalan tai pyöräillen on vähentynyt, kun lapsia kuljetetaan paikasta toiseen autolla. Ongelma ei ole pelkästään Suomessa, vaan muissakin läntisissä maissa.
FM Anna Broberg päätti tutkia, miten lasten ja nuorten itsenäinen arkiliikkuminen on mahdollista kaupunkiympäristössä. Perjantaina Brobergin väitteli aiheesta Aalto-yliopistossa, missä hänen Lasten ja nuorten itsenäisen ja aktiivisen liikkumisen monet ympäristöt -väistökirja tarkastettiin.
Broberg tutki Turussa ja pääkaupunkiseudulla lasten ja nuorten liikkumista itsenäisesti eri paikkoihin, kuten koulumatkoja. Peruskoulun 5.–8. luokalla olevien lasten ja nuorten liikkumista tutkittiin vuosina 2007–2011.
Tutkimuksessa havaittiin, että liikkumisvalinnoissa tärkeintä oli kuljettavan matkan pituus, eli itsenäiseen liikkumiseen vaikutti se, kuinka helposti yksin pääsi liikkumaan paikasta toiseen. Brobergin saamien tutkimustulosten mukaan ympäristö, joka on rakennettu kohtuullisen tiiviisti – kuten asuinalueet – kannustaa lasta liikkumaan itsenäisesti. Sen sijaan esimerkiksi kaupungin keskustassa lapset kulkivat yleensä vanhempien seurassa julkisia kulkuneuvoja tai autoa käyttäen.
Brobergin saamien tutkimustulosten perusteella koko kaupunki pitäisi nähdä ympäristönä, joka kannustaa liikkumaan. Hän kehottaakin, että esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa eri alueet tulisi kytkeä yhteen niin että niiden välillä itsenäinen liikkuminen on mahdollista.
JOHANNA JUUPALUOMA