Viitaten kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) yllä mainitulla otsikolla julkaistuun kirjoitukseen (I-P 10.2.), jossa hän kertoi tehneensä eduskunnalle toimenpidealoitteen ”turpeen määrittelemiseksi uusiutuvaksi tai hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi vuotuisen kasvun osalta”.
Ottamatta kantaa kirjoituksen muuhun sisältöön haluan vain muistuttaa, että turve ei kuulu Suomen tai EU:n energialuokittelussa uusiutuvien energialähteiden joukkoon. Asia on määritelty tieteen perustein.
Määrittely perustuu maassamme siihen, että turvekerros Suomessa kasvaa keskimäärin noin metrin tuhannessa vuodessa eli 1 mm vuodessa. Siitä syystä turpeen kasvaminen, lisääntyminen on määritelty uusiutumattomaksi.
On tietysti eduskunnan asia, mikäli se lähtee demokratian perusteella muuttamaan turvettamme uusiutuvaksi luonnonvaraksi mahdollisesti jopa äänestyspäätöksellä.
Olisiko kuitenkin viisainta jättää määritteleminen edelleen tieteen asiaksi. Muuten on vaarassa, että eduskunta joutuu tieteen taholta vähintään ihmettelyn kohteeksi. Tilanne muistuttaisi tapahtumaa, kun 1600-luvun taitteessa italialainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä ja filosofi sekä kaukoputken kehittäjä Galileo Galilei saatuaan pyhän inkvisition kuolemantuomion tutkimukseensa perustuvaan väitteestään, että kuu kiertää maata eikä päinvastoin, niin tuomion kuulleessaan hän oli mutissut, liikkuu se sittenkin. Näin turpeenkin kohdalla. Ei se uusiudu yhtään nopeammin tai hitaammin eduskunnankaan päätöksellä. Tieteelle onneksi Galilei säästyi kuolemantuomiolta.
Työssäni maaperäkartoittajana näki, miten turvekerrokset olivat kasvaneet hyvin hitaasti ja luonnontilaiset suomme olivat vähentyneet hälyttävästi ojitusten ja turvetuotannon seurauksena. Tosiasia on, että suot ovat osaltaan luontomme monimuotoisuuden säilyttämiseksi elinehtoja. Jäljellä olevat luonnontilaiset suomme olisi syytä kokonaan suojella.
Pentti Kallio
Seinäjoki