Tasavallan presidentti totesi osuvasti, että ”viikossa tapahtuu nyt enemmän kuin vielä tovi sitten vuoden aikana.” Turvallisuutemme näkökulmasta kysymys kuuluu – mitä tapahtuu ensi viikolla?
Kesällä julkistettu Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko sekä toukokuussa julkistettu Sisäisen turvallisuuden selonteko ilmentävät varsin selkeästi ja suorasanaisesti Suomen turvallisuuden nykytilaa. Myös juuri julkistettu Ulkopoliittisen Instituutin Venäjä-raportti on suositeltavaa luettavaa. Turvallisuudesta ja etenkin turvallisuuspolitiikasta keskustellaan nyt julkisesti vilkkaammin ja avoimemmin kuin luultavasti koskaan itsenäisyytemme aikana.
On tarpeellista kysyä, että mitä ylipäänsä turvallisuus on?
Turvallisuutta luonnehtii tänä päivänä kolme ominaispiirrettä: muutosnopeus, ennalta-arvaamaton epävakaus ja toimintaympäristön kompleksisuus. Ominaispiirteet vaikuttavat niin ihmisten arjen, yritysten kuin yhteiskunnan turvallisuuteen. Kyse on turvallisuuden uudesta normaalitilasta, jonka keskellä Suomen ja suomalaisten turvallisuutta luodaan. Siis normaalitila, mikä ei lähivuosina ole muuttumassa.
Suomen sisäinen ja ulkoinen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi viimeisen kahden vuoden aikana. Fyysisen turvallisuusympäristön muutosten ohella digitaalisen ympäristön ja teknologian kehitys on ollut nopeaa, ja tämän kehityksen vauhti kiihtyy jatkossa. Teknologialla ja digitalisuudella tulee olemaan turvallisuuteemme monenlaisia vaikutuksia, joita emme kaikilta osin pysty ennakoimaan. Turvallisuuden muutosnopeus edellyttää yhä tiiviimpää jatkuvaa seurantaa tilannetietoisuuden ylläpitämiseksi, joustavia päätöksentekoprosesseja sekä lainsäädännöllistä kehitysvalmiutta.
Turvallisuuden nykytilaa voi kutsua ”ennalta-arvaamattomaksi epävakaudeksi.” Ennakkovaroitusaika uhkien osalta lyhenee. Meidän on osattava elää vallitsevan epävarmuuden ilmapiirissä, sillä jatkossa epävarmuuden ja muutosten ennustaminen on nykyistäkin vaikeampaa. Vaikka ennalta-arvaamattomuus ilmentää turvallisuuden nykytilan niin kansallista kuin kansainvälistä kehitystä, ei tilannetta tule ymmärtää pelkästään turvattomuutta tuottavana. Sopivan jatkuvan valmiuden ylläpitäminen ja tämän olotilan hyväksyminen parantaa suomalaisen yhteiskunnan niin henkistä kuin toiminnallista sietokykyä. Suomalaisen yhteiskunnan yleinen kriisinsietokyky joutuu kuitenkin lähivuosina nykyistä vakavammalle koetukselle.
Aikamme ehkä merkittävin turvallisuuden trendi on fyysisen ja digitaalisen toimintaympäristön yhdentyminen, tai paremminkin yhteenkietoutuminen. Tämä tarkoittaa niin digitaalisen toimintaympäristön kuin teknologian laajemmankin kehityksen yhdistymistä turvallisuusajatteluumme ja -toimiimme fyysisen turvallisuusajattelun ja -toimien rinnalle.
Digi-fyysinen turvallisuusympäristö on kokonaisuudessaan kompleksinen ja tämän kokonaisuuden hallinta ja ymmärtäminen haasteellista, ja edellyttää vahvaa ja poikkitieteellistä strategista turvallisuusymmärrystä. Ei ole sattumaa, että uudessa Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa puhutaan myös kybertoimintaympäristöstä, sosiaalisesta mediasta ja 3D-tulostuksesta.
Turvallisuuden uudessa normaalitilassa on tärkeää keskustella siitä, mitä turvallisuus itsessään on ja mitä se merkitsee suomalaisille.
Itse uskon, että turvallisuuden tunteen – meidän jokaisen henkilökohtaisen tunteen – merkitys tulee jatkossa korostumaan aiempaa enemmän. Suomalaisten turvallisuuden tunteesta on pidettävä erityisen hyvää huolta.
Turvallisuuden uudessa normaalitilassa on tärkeää tiedostaa, että jokainen meistä on turvallisuustoimija. Jokainen meistä pystyy merkittävästikin vaikuttamaan siihen, että luomme turvattomuuden sijasta turvallisuutta.
JARNO LIMNÉLL