Suomen perustuslaissa annetaan lupaus kaikkien oikeudesta turvallisuuteen. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on puolestaan asetettu tavoite, että Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä. Etenkin tämän hetken yhteiskunnassamme on tarpeellista kysyä: mitä turvallisuus ylipäänsä on?
Turvallisuus on yksi ihmisen tärkeimmistä tarpeista. Ilman turvallisuutta on vaikea elää onnellista elämää. Tunnetun tarvehierarkian mukaan normaaliolosuhteissa turvallisuus on ihmisen toiseksi tärkein tarve heti fysiologisten tarpeiden jälkeen.
Kriisiolosuhteissa turvallisuus nousee jopa tärkeimmäksi.
Turvallisuudessa yhdistyvät todellisuus, tunne, sietokyky ja kulttuuri. Parantaaksemme turvallisuutta on huomiota kiinnitettävä näihin kaikkiin neljään turvallisuuden osa-alueeseen.
Todellisuutta voimme muuttaa esimerkiksi lisäämällä poliisien määrää tai hankkimalla turvajärjestelmän kotiin.
Sietokyvyssä on kyse kyvystä sietää erilaisia normaalista poikkeavia tilanteita. Kun sietokyky on vahva, eivät pienet tai suuretkaan häiriötilanteet meitä liiaksi vaivaa eivätkä saa meitä paniikkiin. Turvallisuus on myös aina kulttuurisidonnaista. Kulttuurin muodostumista voi ohjata muun muassa säännöillä sekä edistämällä haluttuja arvoja.
Usein unohdamme tai jopa väheksymme turvallisuuden tunteen merkitystä. Turvallisuus on aina vahvasti tunteeseen pohjautuva, ja se on hyvin henkilökohtainen tunne.
Vaikka todellisuus olisi meille kaikille sama, saattaa turvallisuuden tunteemme olla hyvinkin erilainen. Informaatioyhteiskunnassa saamme jatkuvasti eri kanavia pitkin erilaista turvallisuuden tunteeseemme vaikuttavaa tietoa. Samalla muutosnopeus todellisuuden osalta kasvaa. Turvallisuuden tunteen heikkeneminen on nopein tie yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen.
Huolestuttavana on pidettävä viimeaikaisia mielipidemittauksia. MTV3 Uutisten kyselyn mukaan noin kolmannes suomalaisista koki turvallisuuden tunteen vähentyneen viimeisen puolen vuoden aikana. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista arvioi elävänsä seuraavan viiden vuoden aikana turvattomammassa maailmassa kuin nykyään. Kyselyt kertovat suomalaisten turvallisuuden tunteen voimakkaasta heikkenemisestä, mitä on pidettävä vakavana yhteiskunnallisena signaalina.
Turvallisuuden tunteen heikkeneminen johtaa suomalaisten henkilökohtaiseen arvioon asioiden hallittavuudesta. Perustarpeemme on vaarassa.
Tällöin katupartiot, vihapuheet ja ”oman käden oikeus” sekä henkilökohtaiset turvavälineet lisääntyvät. Valitettavasti.
Turvallisuuden tunteesta on osattava pitää erityisen hyvää huolta. Turvattomuuden tunteen lisääntyminen edellyttää todellisuuden, sietokyvyn ja kulttuurin muuttamisen ohella lisääntyvää huomion kiinnittämistä juuri turvallisuuden tunteeseen. Tässä viestinnällä on keskeinen rooli.
Meistä jokainen voi myös tehdä osansa. Tarpeettomasti ei turvattomuuden tunnetta pidä kenenkään vahvistaa. Omilla sanoilla ja teoilla voi tehdä paljon. Tutkimusten mukaan perhe ja läheiset ovat tärkein turvallisuustekijä meille suomalaisille. Niistä huolehtiminen on meidän jokaisen tehtävä turvallisuuden tunteen vahvistamisessa.
JARNO LIMNÉLL
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston professori ja kyberturvallisuusjohtaja Insta Oyj:ssä