Vauhdikas urheilukesä polkaistaan pian todenteolla käyntiin. Penkkiurheilijana odotan jo jalkapallon EM-turnausta, yleisurheilun EM-kisoja kunnes siirrytäänkin jo seuraamaan olympiaurheilijoiden edesottamuksia.
Kuntopohjat lienevät talven aikana huolella rakennettu, kilpailukauteen valmistavista erikoisharjoituksista haetaan jo kovuutta ja varmuutta. Sitten koittaakin tuloksien tekemisen ihanuus ja kilpailuissa menestymisen aika.
Kertomat kevään viimeistelyleireireiltä enteilevät menestysnälkäisille yleisurheilijoille tulosrikasta kesää. Harjoittelu on onnistuttu rytmittämään muun elämän kanssa suotuisasti ja kunto alkaa olla kohdallaan.
Kullakin urheilijalla on omanlaisensa tarina tulostehtailun takana, mutta urheiljat nimeävät usein yhtäläisiä nimikkeitä onnistumisten taustalle. ”Urheiluun on tullut turvallisuuden tunnetta”, totesi eräs kenties ensi kesän yllättäjä, kun kyselin tavattaessa hyvän kevätkunnon taustalla vaikauttaneita seikkoja.
Samansuuntaisia mietteitä ilmaisivat 400 metrin naiskiitäjät SportMagasinetin haastattelussa ja kiittelivät vuolaasti valmentajaansa Petra Stenmania, joka on onnistunut koutsaamaan naisjuoksijoita ja –aitureita uudelle kansainvälisemmälle tasolle ja tuonut mukanaan urheilijoiden tekemiseen tuota tulosten takana vaikuttavaa turvallisuuden tunnetta.
Tulos tai ulos, lienee kilpailutilanteessa pelin henki. Samalla asenteella koko treenivuotta tuskin kukaan jaksaa painaa, todistaa päivästä toiseen valmentajalle tai valitsijoille olevansa urheilijana edustuspaikan arvoinen.
Onnistuneen suorituksen taustalle ei riitä vain hyvä fysiikka ja taidolliset kyvyt, vaan tarvitaan aimo annos itseluottamusta ja uskoa onnistumisen mahdollisuuksiin.
Itseluottamus rakentuu päivittäisessä valmennuksessa tai sitten ei. Hyvän löytäminen ja sanoittaminen suoritukseen tai asenteeseen liittyen auttaa etenkin nuorta urheilijaa luottamaan omiin mahdollisuuksiinsa. Positiivisilla sanoilla ja hyväksyvällä katseella on ihmeitä tekevät voimat, jotka voivat kantaa silloinkin kun epäilys omiin kykyihin on koetuksella. Rehellistä palautetta puutteista ymmärrän, kunhan valmentaja onnistuu samalla vahvistamaan urheilijalla tunnetta kehittymisen mahdollisuudesta.
Onnistuneiden suoristusten muisteleminen ja niiden ennakointi auttavat kaiketi myös onnistumaan siinä stressaavassa tilanteessa, jossa tulos on kaivettava esiin. Ennen kilpailutilannetta harjoittelua tulisi mielestäni säädellä juuri kunkin urheilijan vahvuuksia ja itseluottamusta tukeviksi. Turvallisuuden tunnetta nakertaa harjoittelutilanteissa tarpeeton kritiikki, jota urheilija kohtaa kyllä riittämiin kentänlaidallahuutelijoiden toimesta.
Talvella naisten kolmiloikan hallisuomenennätystä sivunnut Kristiina Mäkelä kertoi kevättalvella vaihtaneensa valmentajaa kommunikaatiohaasteiden vuoksi. Valmennus jos jokin on vuorovaikutusta ja molemminpuolista syvää ymmärrystä ja jakamista urheilijan tilanteesta, tunteista sekä kokemuksista. Välillä molemmat joutuvat rämpimään, mutta urheilijalla odotuksena on, että vaikeana hetkenäkin valmentaja on se tuki ja turva, peili, josta onnistumisen mahdollisuus heijastuu.
HELI KOIVULA