Suomessa on noin 150 000 muistisairautta sairastavaa henkilöä. Vuosittain sairastuu noin 23 000 henkilöä. Arvioin mukaan vuonna 2024 Suomessa on jo 247 000 muistisairauteen sairastuneita. Muistisairauteen sairastuneet ovat nyt ja tulevaisuudessa merkittävä ryhmä yhteiskunnassa.
Muistisairas tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa sairauden loppuvaiheessa, joten yhteisöllinen asuminen ei sovi muistisairaille. Karkaaminen on yksi muistisairauden piirre ja johtaa vaaratilanteisiin, joten muistisairailla ei voi olla vapaa pääsy liikkumiseen ilman tukea. Saatavilla olevat hoitajat tuovat myös turvaa sairastuneelle. Ympärivuorokautinen palvelutalopaikka vastaa muistisairaan tarpeisiin ja niiden riittävä määrä tulee turvata.
Pohjanmaalla kehitetään kotona asumisen palveluita ja muistisairauden alkuvaiheessa palveluista on hyötyä. Omaisten vastuulle ei kuitenkaan voi jättää muistisairaan hoitoa kokonaisuudessaan.
Muistisairauden loppuvaiheessa henkilö tarvitsee hoitoa ympäri vuorokauden, mikä edellyttää sairaanhoidollista osaamista ja on liian kuormittavaa läheisille. Tällöin riski molempien sairastumiselle kasvaa, mikä vaikuttaa merkittävästi kustannuksiin. Suuri osa muistisairauteen sairastuneista ovat yksinasuvia. Sairauden edetessä muistisairas ei pärjää yksin kotona, mikäli tukena ei ole läheisiä auttamassa.
Muistisairaat tarvitsevat lähipalveluita. Läheiset ovat tärkeä osa muistisairaan hyvän hoidon toteuttamista, koska he tuovat tuttuuden tunnetta ja turvaa sairastuneelle. He tuntevat sairastuneen ja voivat antaa tärkeää tietoa asiakkaasta sekä helpottaa asiakkaan kohtaamista ja hoitoa.
Omaiset ovat usein ikäihmisiä ja kulkeminen on haasteellista tai mahdotonta, mikäli sairastunut sijoitetaan pitkän matkan päähän kotipaikkakunnastaan. Muistisairas ei myöskään opi tuntemaan uusia hoitajia, sillä sairaus vaikuttaa erityisesti uuden oppimiseen ja sairauden edetessä uusia ihmisiä ei opita muistamaan. Joten läheisten tuttuus on erityisen arvokasta sairastuneelle.
Muistisairaiden ja heidän läheisillään on oikeus saada tietoa hoidosta ja tulla ymmärretyksi, joten palvelut tulee saada omalla äidinkielellään. Muistisairauden myötä vieraiden kielten taito katoaa.
Omainen on myös tärkeä osa hoitoa ja hyvän sekä turvallisen hoidon takuu on molemminpuolinen ymmärrys. Potilaiden hoidon keskittäminen suomen- ja ruotsinkielisiin erillisiin yksiköihin takaisi kielellisen tasa-arvon.
Henna Minkkinen
Vaasan seudun Muistiyhdistyksen toiminnanjohtaja
Pohjanmaan Muistiluotsin Muistiaktiivit