Analyysi
Taas kerran Turkin opposition toiveikkuus osoittautui katteettomaksi.
Gallupit olivat antaneet sunnuntain vaalien alla viitteitä siitä, että presidentinvaali voisi mennä toiselle kierrokselle ja että islamilainen AKP-puolue voisi menettää parlamenttienemmistönsä.
Kumpikaan niistä ei toteutunut.
Recep Tayyip Erdogan tuli valituksi presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella yli 52 prosentin ääniosuudella, ja Erdoganin puolue AKP säilytti parlamenttienemmistönsä vaaliliittokumppaninsa, äärikansallismielisen MHP-puolueen avulla.
Rutkasti lisää valtaa
Viime vuoden keväällä Erdogan sai kansanäänestyksessä läpi uuden perustuslain, joka muuttaa Turkin presidenttivetoiseksi maaksi. Uudet valtuudet astuvat nyt voimaan, ja Erdogan tuskin jättää niitä käyttämättä.
Erdogan on viimeisten vuosien aikana näyttänyt, että hänen sietokynnyksensä poikkeavia mielipiteitä kohtaan on erittäin alhainen.
Heinäkuun 2016 epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen on poikkeustilavaltuuksien nojalla yli 100 000 ihmistä menettänyt virkansa. Yli 200 000 on ollut pidätettynä tai vangittuna.
Kampanjointia sellissä
Yksi tutkintavankeudessa oikeudenkäyntiä odottavista on Selahattin Demirtas , joka oli sunnuntain vaaleissa radikaalin kurdimielisen HDP-puolueen presidenttiehdokas. Kaltereiden takaa kampanjoinut Demirtas sai noin kahdeksan prosenttia äänistä.
Tärkeämpi tulos HDP:n kannalta oli se, että puolue ylitti kymmenen prosentin äänikynnyksen ja saa edustuksen Turkin parlamenttiin. Tämä on hämmästyttävä tulos, sillä Demirtasin ohella useimmat muutkin puolueen johtohenkilöistä kuluttavat aikaa vankilamuurien sisäpuolella.
Reilu peli kaukana
Kaakkois-Turkissa, missä kurdeja on paljon, tehtiin kyllä töitä sen eteen, että HDP olisi jäänyt äänikynnyksen alle. Juuri siellä oli vahvoja viitteitä tulosväärennöksistä.
Aukottomien todisteiden saaminen on kuitenkin vaikeaa, koska vaalivirkailijat ovat suurelta osin AKP:n käskyläisiä.
Vaikka tuloksia ei olisikaan peukaloitu, olivat vaalit kaikkea muuta kuin vapaat ja reilut. Ne pidettiin poikkeustilan oloissa, jotka ovat olleet Turkissa voimassa kaappausyrityksestä lähtien.
Edellytykset tasapuolisen vaalikamppailun käymiseen olivat huonot, sillä mediatalot ovat vähän vähältä siirtyneet Erdogania tukevien liikemiesten käsiin. Malli on sama kuin Venäjällä. Sekä Erdoganille että Vladimir Putinille on tärkeää, että vapaiden vaalien illuusio säilyy.
Työtä ja halpaa rahaa
Kukaan ei ole silti kyseenalaistanut Erdoganin kansansuosiota. Hän on osoittanut olevansa vahva populistinen johtaja, ja sellaista näyttää moni turkkilainen kaipaavan.
Erdogan ja AKP olivat pitkään tae talouden vahvasta vireestä. AKP on konservatiivinen, markkinataloushenkinen puolue, joka on hyvin suosittu yrittäjien keskuudessa.
Köyhän väestönosan kannatuksen Erdogan on hankkinut jättimäisillä rakennuskohteilla, jotka ovat tuoneet työpaikkoja ja näyttäviä monumentteja. Kulutusta on vauhditettu matalakorkoisilla lainoilla.
Erdoganin lempinimi kannattajien keskuudessa on "Sulttaani". Erdogan rakennutti Ankaraan uuden presidentinpalatsin, Ak-Sarayn, jossa enemmän huoneita kuin Washingtonin Valkoisessa talossa tai Moskovan Kremlissä.
Talous uhkaa romahtaa
Turkin talouden yllä on kuitenkin tummia pilviä. Vienti takkuaa pahasti, inflaatio on kiihtynyt, valtion velka paisunut, ulkomaiset investoijat kaikonneet ja liiran kurssi syöksyy alaspäin.
Erdoganin uskotaan aikaistaneen vaaleja, jotta talouden romahdus ei pilaisi hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Mitä nyt voidaan odottaa Turkissa?
Erdoganin itsevaltaiset pyrkimykset pelottavat monia, mutta laajamittainen protestiaalto on epätodennäköinen. Kun oikeudesta ei voi odottaa tukea, on harva halukas riskeeraamaan tulevaisuutensa. Koulutettujen pako ulkomaille luultavasti jatkuu vuolaana, vaikka Erdogan on luvannut lopettaa poikkeustilan.
Opposition harvoja ilonpilkkuja sunnuntain vaaleissa oli se, että Erdoganin vastustajat pystyivät yhdistämään voimansa.
Seppo Ylönen