Pari tuoretta talousuutista onnistui saamaan minut aatoksiin.
Ensimmäinen kertoi maamme talouden kehitystä koskevista valtiovarainministeriön ennusteista, jotka kuulemma ovat jo vuosikymmenen ajan olleet aivan liian toiveikkaita.
Toinen käsitteli sijoitusanalyytikkoja, joista vain neljännes oli osannut ennustaa pörssiyhtiöiden tuloksia edes jotensakin oikein.
Miten ihmeessä ennustaminen voi olla näin vaikeaa? Sitten, kuin armahtava valo, jostakin punnertautui mieleeni herra nimeltä Malcolm Gladwell.
Tämä kaveri on kirjoittanut kirjan nopeasta, jopa silmänräpäyksessä tapahtuvasta alitajuisesta ajattelusta. Kirjan nimi on Välähdys.
Teoksen taustalla on tosiasia, että ympärillämme on kerta kaikkiaan häiritsevän paljon informaatiota.
Gladwellin neuvo on: unohda tämä häiritsevä häly. Luota sen sijaan paljon useammin ensituntumaan. Selviät nimittäin hämmästyttävän usein jo sillä.
Hän kertoo chicagolaisen sairaalan kokeilusta, jossa lääkärit määrättiin ottamaan normaalia paljon vähemmän selkoa sydäninfarktipotilaiden taustoista ennen jatkohoitoa.
Tiedoiksi riittivät verenpaine ja sydänfilmi. Potilaan sairaushistoriaan ei saanut kajota, eikä muuhunkaan "häiritsevään" tietoon.
Yllätys, yllätys. Hospitaali kipusi rintakipupotilaiden selviämistilastollaan mantereen parhaimpien joukkoon.
Ei. Gladwell ei puhu arvaamisesta. Hän puhuu ohutsiivuttamisesta. Sen idea on juuri aistiemme vastaanottaman informaation määrässä.
Se on niin valtava, ettemme pysty tietoisesti käsittelemään siitä kuin vähäisen murto-osan.
Käsittelemätön informaatio ei kuitenkaan katoa, lohduttaa Gladwell. Se siivilöityy alitajuntaan, joka veivaa sitä jatkuvasti, tarjoten meille suorastaan elintärkeitä arvioita.
Ohutsiivutus on niin nopeaa ajattelua, ettemme edes tajua sen tapahtuvan. Se on taito, josta joukkuepelaajat puhuvat pelisilmänä.
Palomiehet tuntevat kavereita, jotka ovat saaneet yhtäkkiä sisäisen merkin poistua heti palavasta rakennuksesta. Puolen sekunnin kuluttua katto olisi rymissyt niskaan.
Sama toimii, kun astumme myytävänä olevaan taloon tai kun luemme muutaman ensirivin kirjasta. Aivomme tarjoavat salamasuosituksen, kannattaako ostaa tai lukea.
Siis, voisimmeko luottaa nykyistä paljon enemmän ihan vain ensivaikutelmaan?
Ohutsiivutus olisi aivan loistava keino vapauttaa pään kivistyksestä kaiken maailman analyytikoita ja kuntaliitosselvittäjiä. He raukat näkevät niin paljon vaivaa, eivätkä kuitenkaan satu oikeaan.
Ja jos ohutsiivutus tuntuu liian raskaalta, ainahan on lantinheitto. Se kuulemma tuottaa vaikkapa osakesijoittamisessa yhtä varman tuloksen kuin vakaa harkinta.
Juha Hakala
Kirjoittaja on filosofi ja kasvatustieteen professori Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.