Kauhajokinen Tanja Metsä-Turja on kasvanut maidontuotanto- ja kasvinviljelytilalla. Tilan työt tulivat jo lapsena tutuiksi, mutta hän ei aikonut jatkaa vanhempiensa jalanjäljissä.
Metsä-Turja kouluttautui metsätalousinsinööriksi ja pääsi töihin metsänhoitoyhdistykseen. Noin 13 vuotta sitten häneltä loppuivat työt ja ajatus kotitilalla työskentelystä heräsi.
– Isosiskoni ja veljeni hoitivat silloin tilaa. Minä ostin siskoni osuuden, ja nyt jaamme työt veljeni kanssa.
Vaikka maatilallisen elämä ei alkujaan kuulunut Metsä-Turjan suunnitelmiin, nauttii hän nyt sen tuomasta itsenäisyydestä.
– Tässä saa eri lailla suunnitella oman aikataulunsa kuin esimerkiksi toimistotöissä ollessa. Ja ovathan nuo eläimet mukavia, hän listaa lypsykarjatilallisen elämän hyviä puolia.
Metsä-Turjien lypsykarjatila on nykymittakaavassa pieni. Lypsylehmiä on noin 30, ja nuorta karjaa aina kasvamassa saman verran. Vaikka uuden polven lypsykarjatilallinen sanoo kulkevansa pitkälti vanhempiensa jalanjäljissä, ovat sisarukset joutuneet hieman laajentamaan tilaa. He ovat rakentaneet kylmäpihattoon sonnikasvattamon.
– Siten saamme hieman lisätuloja. Ennen sonnivasikat myytiin. Me kasvatamme ne nykyään teurasikäisiksi asti.
Sääolot aiheuttavat maatilalliselle päänvaivaa
Sisaruksilla on tilalla selkeä työnjako, veli hoitaa pellot sekä koneet ja Metsä-Turja eläimet. Tilan kannattavuutta lisätäkseen he ovat ostaneet lisää peltoja ja raivanneet jonkin verran uutta.
– Lisäksi olemme vuokranneet peltoalaa. Viljelemme viljat ja nurmet eläimille. Viljaa riittää jonkin verran myyntiinkin.
Sisarukset ovat välttäneet suuria investointeja, mutta vanhaa konekantaa on uusittu tarpeen mukaan.
– Viimeksi ostimme pienkuormaajan.
Minkälaisia haasteita olet kohdannut maatilallisena?
– Sääolot, varsinkin tänä vuonna sade on aiheuttanut päänvaivaa. Saimme kuitenkin talteen riittävästi viljaa ja rehua, mutta pellot ovat todella märkiä, Metsä-Turja harmittelee.
– Eläinten sairastumiset ovat tietenkin myös aina ikäviä, hän lisää.
Metsä-Turjan tilalla jokaisella lypsylehmällä on nimi. Ofelia, Sametti, Spotti, Tiffany, Riimi ja kumppanit ovat emännälleen läheisiä. Lehmien luonteetkin tulevat tutuiksi, joku on ujo, toinen utelias ja kovapäisiäkin joukosta löytyy.
– Lehmiin kiintyy, kun niiden kanssa on monta tuntia päivässä. On aina kova pala saattaa vanhaa lypsylehmää teurasautoon. Se on tämän homman ikävimpiä puolia.
Kasvipeite vähentää hiilidioksidipäästöjä
Metsä-Turjien tilalla harjoitetaan hiiliviljelyä eli osasta pelloille jätetään kevääseen asti kasvipeite. Kun maanpinta jää rikkomatta, pysyvät hiilidioksidipäästöt maltillisina.
– Kaikille pelloille emme voi niin tehdä, koska lehmänlanta pitää saada levitettyä jonnekin. Sen vuoksi joudumme jonkun verran niitä kyntämään.
Metsä-Turja sanoo heidän pärjäävän pientilallisina, koska tila on velaton. Tilan lopettaminen häämöttää kuitenkin jo näköpiirissä.
– Navettamme on jo aika vanha. Uuden navetan rakentamiseen uppoaisi monta sataa tuhatta euroa. En tiedä, kuinka paljon lehmiä pitäisi olla, että sen saisi maksettua.
Tuottajahintojen jatkuva vaihtelu aiheuttaa epävarmuutta. Nyt maidon hinta on Metsä-Turjan mukaan taas laskusuunnassa.
– Me pärjäämme näin, koska meillä on pienet menot.
Hyvinvoivat eläimet ja pellot tuovat iloa
Metsä-Turja aikoo vähentää lehmien määrää pikkuhiljaa. Siten hän arvelee niistä luopumisen olevan kivuttominta. Lypsykarjaa tilalla pidetään vielä pari vuotta. Peltojen viljelyä jatketaan pidempään.
– Alle kymmenessä vuodessa sekin loppuu.
Maanviljely on elämäntapa ja siitä luopuminen ei Metsä-Turjan mukana ole helppoa.
– Asun tilalla ja eläimet ovat iso osa päivääni. Niiden pois laiton jälkeen minun täytyy varmaan muuttaa taajamaan työn perässä.
Mitä tämä työ on sinulle antanut?
– Tässä oppii koko ajan uutta eläinten hyvinvoinnista ja terveydestä. Siitä saa valtavasti iloa, kun saa jonkun sairaan lehmän takaisin terveiden kirjoihin.
Maatilallisen onnenhetkiä ovat myös terveiden vasikoiden syntyminen.
– On kiva nähdä, kun eläimet kasvavat ja voivat hyvin. Myös viljelyssä on kiva nähdä kättensä työn jäljen. Ne ovat tämän työn ilonaiheita.
Poikivat lehmät vievät yöunet
Metsä-Turja sanoo valvoneensa lukemattomia öitä murehtien, kun joku lehmistä on ollut sairas.
– Mietin, mitä voisin vielä tehdä ja olenko varmasti tehnyt kaikkeni.
Vasikoita tilalla syntyy vuosittain noin 30. Välillä on ruuhkaa riippuen siitä, kuinka lehmiä on onnistuttu siementämään. Tänä vuonna marras-joulukuussa Metsä-Turjan tilalla poikii yhdeksän lehmää.
– Se on aina hieno hetki, vaikka niitä on paljon nähnyt. Minä valvon yleensä poikimiset. Monet yöunet on senkin vuoksi mennyt, hän nauraa.
Poikimisessa tulee harvoin ongelmia, mutta aina ne eivät pääty hyvin.
– Viime syksynä piti kutsua eläinlääkäri, kun iso sonnivasikka oli selällään emän vatsassa. Emme saaneet sitä ulos ja lehmäkin piti lopettaa. Tässä on aina elämä ja kuolema lähellä.
Pienellä tilalla eläimet tulevat tutuiksi. Emäntä huomaa nopeasti, jos niillä on ongelmia. Isoilla tiloilla eläimiä vahtii tietokone.
– Nykyaikaisilla tiloilla lehmien märehtimistä ja lypsyjä seurataan tietokoneelta.
Maatilallisella on vapaa-aika kortilla
Mitä teet vapaa-ajallasi?
– Työ vie suurimman osan ajastani. Kuuntelen musiikkia, lenkkeilen ja katselen sarjoja suoratoistopalveluista. Lomituspalvelu mahdollistaa sen, että voin joskus lähteä kauemmaksikin. Meillä on vuodessa 26 lomapäivää.
Toistaiseksi Metsä-Turja menee vielä joka aamu navettaan kello kuuden maissa, siivoaa aluksi lehmien ruokintapöydän ja jakaa sitten väkirehun.
– Sen jälkeen siivoan parsia ja vasikoiden karsinoita. Sitten ruokin eläimet ja alan lypsämään eli vien lypsykoneet lehmien väliin.
Lypsyn jälkeen Metsä-Turja rientää pikkuvasikoiden juottoon.
– Niitä juotetaan tuttisangolla. Vasikat ovat emänsä kanssa vain noin viikon. Sitten ne siirretään karsinaan ja emä menee parveen lypsettäväksi.
Sen jälkeen emäntä on hetken vapaalla. Illalla hän tekee saman kierroksen uudestaan.
