Tuomo Karila työs­ken­te­lee Pa­rii­sis­sa pal­kat­ta ja maksaa näin vel­kaan­sa

Painitaustan seurauksena olympiajoukkueen lääkärillä Tuomo Karilalla on erityisvastuu kamppailulajeista. Pitää tukkia verenvuotoja, hoitaa haavoja ja tulehduksia. LEHTIKUVA / Antti Aimo-Koivisto
Painitaustan seurauksena olympiajoukkueen lääkärillä Tuomo Karilalla on erityisvastuu kamppailulajeista. Pitää tukkia verenvuotoja, hoitaa haavoja ja tulehduksia. LEHTIKUVA / Antti Aimo-Koivisto

Olympiajoukkueen lääkäri Tuomo Karila kysyy ja vastaa. Hän on päättänyt selittää, miksi hän jälleen kerran käyttää ammattitaitoaan olympiajoukkueen hyväksi ilman palkkaa. Painin kolminkertainen arvokisamitalisti itse asiassa menettää yrittäjänä tuloja kolmeviikkoisen urakan aikana.

– Maksan velkaa, Karila aloittaa vastauksen miksi-kysymykseensä ja korostaa molempia sanoja napauttamalla sormenpäillään pöytää.

Kirurgi Kauko Huikuri hoiti aikoinaan urheilijoita seitsemissä olympialaisissa. Huikurin esimerkki sekä kannustus urheilussa, opinnoissa ja vielä lääkärin uralla on jättänyt ilmeisen lähtemättömän jäljen Karilaan.

– Kake (Huikuri) hoiti minua paljon. Ja sain urheilusta niin paljon, että tunnen olevani positiivisessa mielessä velkaa näille urheilijoille, Karila jatkaa.

Karila, 56, puhuu urheilusta vakuuttavalla intohimolla. Hehkuvaa innostusta ei himmennä se, että hänellä on painiuran jäljiltä polvissa tekonivelet. Helmikuussa leikattiin selkä.

– Ai, tekisinkö kaiken uudestaan, Karila jatkaa ja alleviivaa nyt painavin naputuksin sekä kysymystään että vastausta.

– Tekisin.

Vastausta ei tarvinnut jännittää. Karilan puheesta ja koko olemuksesta välittyy murtumaton rakkaus huippu-urheiluun.

Huteja olympialaisista

Karila saavutti painiurallaan MM-hopean Tampereen kisoissa vuonna 1994. EM-kisoissa hän otteli hopeamitalit vuosina 1990 ja 1991, mutta olympialaisissa hän ei päässyt tasolleen.

– Ei ollut fokus pallossa. Painin huonosti enkä pärjännyt, Karila sanoo Barcelonan vuoden 1992 kisoista.

Atlantan vuoden 1996 kisojen aikaan Karilan opinnot olivat niin pitkällä, että hän alkoi hätäillä töihin. Tilanne kävi henkisesti hankalaksi, kun hän päätti ennen kisoja, että painiura päättyy olympialaisiin.

– Tein suuren virheen, kun päätin lopettaa painin isoimpaan kilpailutapahtumaan. Siinä tilanteessa päässä pitäisi olla jatkumo, Karila harmittelee.

– Kisat meni perseelleen. Olisi ollut parempi teeskennellä painijaa vielä puoli vuotta, vaikka sillä ajatuksella, että siitä saisi jonkun hyödyn. Mutta minulla oli sellainen lapsellinen ajatus, etten ikään kuin kerkeä tehdä lääkärin työtä, jos en lopeta siihen.

Kuin YK-hommissa

Painin jälkeen Karila heittäytyi opintoihin huippu-urheilijan raivolla, valmistui vuonna 1997 ja väitteli tohtoriksi vuonna 2003. Nyt hän on ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri.

Karilalle alkoi samalla kasaantua urheilun luottamus-, asiantuntija- ja johtotehtäviä. Olympiajoukkueessa hän on toiminut lääkärinä viisissä kesäkisoissa Sydneyn vuoden 2000 kisoista Pariisiin.

Työtään arvokisoissa Karila vertaa ortopediltä edellytettävään terveyskeskuspalveluun, jonka hän selvitti vuonna 2001 lähtemällä Libanoniin YK-joukkojen pataljoonan lääkäriksi.

– Sehän oli sotilaslääketiedettä suurimmaksi osaksi. Valmistautumista pahimman varalle ja odotellaan vaan, Karila selittää.

– Tämä on samanlaista. Lähtökohta on, että isommat ongelmat on pyritty hoitamaan etukäteen alta pois. Sitten valmistaudutaan, varaudutaan ja katsotaan, että kaikki on kunnossa.

Painitaustan seurauksena Karilalla on erityisvastuu kamppailulajeista. Pitää tukkia verenvuotoja, hoitaa haavoja ja tulehduksia. Lääkäreillä on kisoissa muutenkin lähinnä "pieniä hommia".

Karila ja yleisurheilussa pitkään toiminut Ilkka Räsänen ovat joukkueen ylilääkärin Maarit Valtosen johtaman lääkintätiimin traumaosaajia.

Karila on selvästi ylpeä tiimin osaamisesta ja siitä, miten toimintaa on kehitetty 2000-luvulla. Koko Medical-tiimi kuulostaa toimivan samalla asenteella kuin Karila.

– Nämä hommat tehdään rakkaudesta urheiluun, hän tiivistää joukkueen hoitavan henkilökunnan panoksen.

Tuopin jäljet

Lopulta Karila vastaa kysymykseen.

Pitää selvittää, mistä hän sai lempinimen Tuoppi. Se vakiintui maajoukkueleirillä 1980-luvun loppupuolella, kun Karila oli saapunut vaihto-oppilasvuoden jälkeen Suomeen.

Karila lähti leirille Yhdysvaltain reissun jäljiltä vapaapainijana ja palasi kotiin jo aika lailla kreikkalais-roomalaisen tavan painijana, kun hänet oli komennettu olympiavoittaja Jouko Salomäen harjoitusvastustajaksi.

Silloinen päävalmentaja Ilpo Seppälä kaappasi Karilan Topi Sillanpään komentamasta vapaanryhmästä suomalaisille tutumpaan tyyliin.

– Leirillä oli myös Tuomo Sipilä Kotkasta. Meistä tuli sitten pitkä Tuoppi ja lyhyt Tuoppi, Karila muistelee.

– Sen enempää nimi ei liity alkoholiin, vaikka on se painijoillekin joskus maistunut hyvinkin. Valitettavasti.

Ilmoita asiavirheestä