Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella on monen vuoden ajan ollut pula jalkapallon erotuomareista. Aktiiviset tuomarit saattavat saada viikon jokaiselle päivälle ottelun, johon tarvitaan tuomitsijaa.
Yhdeksi suureksi tekijäksi tuomarikadolle nuoret tuomarit ovat maininneet erotuomareiden järkyttävän huonon kohtelun niin pelaajien, valmentajien, joukkueiden taustahenkilöiden kuin katsojien toimesta.
Aurinko paistaa kirkkaasti, kun Helsingbyn kentällä on alkamaisillaan Miesten Vitosen ottelu FC KOMUn ja Malax IF:n välillä.
Kentän puisen katsomon penkillä nappulakenkiään solmii Palloliiton siniseen takkiin pukeutunut miehenalku. Hänen vierellään ottelun alkua odottaa tuomarin oranssiin paitaan pukeutunut nuori nainen. Pian paikalle saapuu kolmas nuorukainen vaihtamaan sandaaleitaan nappulakenkiin.
16-vuotiaat Valtteri Huhta ja Aino Isoniemi sekä 17-vuotias Iiro Ala-Heikkilä ovat pian alkavan ottelun tuomarit. Kukin on löytänyt töihin harrastettuaan itse jalkapalloa.
– Silloin, kun minä muistan pelanneeni, en paljoa tykännyt tuomareista. He olivat aina huonoja. Ajattelin, että he antoivat tuomaroinnista negatiivisen kuvan. Pelaajat valittavat paljon tuomareille, ja halusin itse nähdä tuomarina, miltä se tuntuu, jos pelaajat valittavat liikaa. Siinä sai toisen näkökulman tuomarointiin, Ala-Heikkilä kertoo, miksi päätti aloittaa tuomaroinnin.
– Se antoi toisen näkökulman. Ei se kovin hyvältä tunnu, jos tekee väärän päätöksen ja pelaajat alkavat heti sen jälkeen valittaa, hän jatkaa.
Huhdan ja Isoniemen mukaan tuomarointi on mukavaa, mutta ajoittain kohdalle osuu otteluita, joista jää paha maku suuhun.
– Kyllähän se on ollut kivaa, mutta joskus on sellaisia pelejä, joiden jälkeen jää vähän huono fiilis, mutta on se pääasiassa ollut hyväksi. Tästä tulee pieni tienestikin, Huhta kertoo kokemuksistaan.
– On se mukavaa. Välillä voi olla stressaavaa tulla peleihin. Tietyt sarjat stressaavat enemmän kuin toiset, Isoniemi jatkaa.
Huhdan mukaan pienetkin virheet jäävät joksikin aikaa mieleen.
– Kun aloitin tuomaroinnin, minulla jäi jokin tiukka paitsio viheltämättä. Jälkeenpäin ajattelin, että se olisi pitänyt ottaa pois. Se jäi mietityttämään. Saatoin loppuillan miettiä sitä. Ei se oikeastaan jää moneksi päivää päähän.
– Juuri tuollaiset tilanteet, kun ei tiedä, olisiko pitänyt tuomita eri tavalla. Mutta se myös, kun tulee sellaisia turhia tai epämiellyttäviä huuteluita pelaajilta, valmentajilta tai yleisöltä. Se tekee siitä hieman epäturvallisen tai epämiellyttävän tuntuista välillä, Isoniemi lisää.
Häiritsevä ja epäasiallinen huutelu tuomareille on kolmikon mukaan hyvin yleistä – joskus jopa liiankin.
– Kyllähän huutelua joka pelissä on. En vain kuuntele sitä. Minulla on sellainen asenne, että ei minua kiinnosta, millaista huutelua sieltä tulee. Keskityn siihen hommaan, mitä itse teen, Huhta kertoo.
– Ei sillä ole periaatteessa mitään väliä, miten tuomaroi. Jollakulla on aina jotain sanottavaa. Ei sillä ole tavallaan merkitystä, mutta ei se mukavaltakaan tunnu. Mutta melkein joka pelissä tulee joku huutelemaan, Isoniemi jatkaa.
– Sanotaan näin, että on niitä joukkueita, jotka kannustavat, että ollaan kohteliaita tuomarille ja kannustetaan, jos tulee virheitä. Häirikkökäyttäytyjiä on kuitenkin paljon liikkeellä. Melkein jokaisessa joukkueessa on muutamia, Ala-Heikkilä toteaa.
Isoniemen mukaan tietyt sarjat ovat inhottavampia tuomaroida kuin toiset. Lisäksi hän kokee joutuvansa usein huutelun kohteeksi sukupuolensa takia.
– Se vähän riippuu. Esimerkiksi naisten Kolmosen pelit ovat leppoisia. Siellä minulle ei ole sanottu mitään, mutta poikien sarjoissa tulee enemmän huutelua. Ehkä siksi, kun olen nainen. Ehkä he ajattelevat, etten osaa, niin heidän on helpompi sanoa, Isoniemi miettii.
Ala-Heikkilä ja Huhta ovat myös joutuneet huutelun kohteeksi.
– Olin viime kaudella jonkin joukkueen peliä monitoimiviheriöllä tuomaroimassa, ja annoin punaisen kortin, kun vastustajan pelaaja läimäytti toista pelaajaa takaraivoon. Siitä tuli katsojilta, valmentajalta ja pelaajilta palautetta, mutta oli niitäkin pelaajia, jotka ajattelivat, että se oli oikea päätös, Ala-Heikkilä muistelee.
– Jotain ”perinteistä” sokeaksi haukkumista on ollut, mutta en ole siitä moksiskaan. Jos he haluavat haukkua, he jatkavat sitä, mutta en ota sitä mitenkään henkilökohtaisesti. Tiedän kyllä niitä uusia tuomareita, jotka eivät ole halunneet jatkaa sen jälkeen, Huhta toteaa.
Kolmikko on samaa mieltä: häiriköinti on yksi suuri syy tuomareiden puutteeseen.
– Ei tuomarointi kamalaa ole vaan se, miten ihmiset siihen joskus reagoivat. Se voi olla se syy. Onhan jokin sinut saanut lähtemään tuomaroimaan, mutta siitä on tullut ikävää, niin ei ole enää halunnutkaan tuomaroida, Isoniemi toteaa.
– Onhan se, sehän on se merkittävin syy, ei siitä pääse irti, Huhta komppaa.
Ala-Heikkilä uskoo myös taustalla olevan muitakin syitä.
– Kesäisin tuomareita on vähän varmaan siksi, koska koulu on juuri loppunut, eivätkä kaikki halua heti tehdä töitä. On ollut paljon kokeita ja stressiä koulun takia, ja haluaa päästä lomalle, mutta huomaakin koko seuraavan viikon olevan täynnä tuomarointia. On varmasti muitakin syitä, ei jaksa, on väsymystä, hän pohtii.
Tämä kolmikko ei omien sanojensa mukaan kokeneempina tuomareina enää välitä huutelusta, mutta he tietävät tuomareita, jotka ovat lopettaneet tai tuomaroivat vähemmän tästä syystä.
– Kyllähän minä tiedän muutamia, jotka eivät ota niin paljoa pelejä kuin aiemmin, koska he eivät vain jaksa kuunnella sitä, mitä he saavat kuulla, Huhta kertoo.
– Ja jotkut sitten välttelevät tiettyjä sarjoja ja tiettyjä joukkueita sen takia, millaista käytöstä niissä on. Minullakin oli ensimmäisenä kesänä tuomarina yksi tietty joukkue, jonka ottelun jälkeen en halunnut enää kyseisen joukkueen otteluita tuomaroida. Ilmoitin, että en voi tuomaroida tämän joukkueen pelejä, ja yritin myydä ne matsit muille. En tiedä, onko sekään, että haluaa tuolla tavoin vältellä, hauskaa, Isoniemi jatkaa.
Tuomarikato näkyy nuorten mielestä selkeästi tuomarointivuorojen määrissä. Joskus peleissä ei ole ollut tarvittavaa määrää tuomareita, ja yksi tuomari on saanut hoitaa kolmen työt. Tilanne on kuitenkin parantunut aiemmilta vuosilta.
– Viime vuonna meitä oli paljon vähemmän kuin tänä vuonna. Tänä vuonna, kun oli peruskoulutus, uusia tuomareita oli joku 30 tai jopa enemmän. Se on näkynyt ottelumäärissäkin. Joskus on alemman sarjan otteluita, joissa tarvittaisiin kolme tuomaria, ja suurimmassa osassa otteluista on vain yksi, Huhta toteaa.
– Kyllähän meitä voisi olla enemmän, hän jatkaa.
Ala-Heikkilän mukaan aktiivisia tuomareita on vähän.
– Tuomareita ylipäätään on paljon, mutta aktiivisia tuomareita ei. Minulta on kysytty, pääsenkö silloin, pääsenkö tuolloin, ja lähes joka päivälle on annettu vuoro. Yleensä pyydetään myös tuuraamaan, hän miettii.
Kolmikko uskoo, että häiriköinti ja epäasiallisuudet ovat huipussaan varsinkin nuorten peleissä, joissa uudet tuomarit yleensä ovat tuomaroimassa.
– Yleensä, kun uudet tuomarit laitetaan noihin matseihin, joissa on paljon vanhempia ja nuoria lapsia, niin välillä tuntuu, että valmentajilla ja vanhemmilla on isompi halu siihen peliin. He ovat enemmän mukana pelissä, kun lapsia ei välttämättä niin paljon kiinnosta, kuinka paljon virheitä tuomari tekee. Lapset haluavat pelata, mutta vanhemmat puuttuvat enemmän muihin asioihin, Huhta kertoo.
– En tiedä onko se yleisempää, mutta se tulee helpommin esille. Ottelun ollessa käynnissä, pelaajilla käyvät tunteet kuumina. Ymmärrän, he ovat mukana pelissä ja tunteet kuuluvat jalkapalloon, mutta vanhemmat eivät ole mukana pelissä, he ovat vain katsomassa. Täällä pelaajilta kuuluu enemmän valitusta kuin katsojilta, hän jatkaa, viitaten alkamaisillaan olevaan peliin.
Isoniemen mukaan aikuisten huono esimerkki näkyy lapsissa ja nuorissa ja hän toivoisikin aikuisten miettivän enemmän käytöstään.
– Varsinkin nuorten peleissä valmentajat ja muut taustahenkilöt ehkä näyttävät esimerkkiä pelaajille. Jos valmentaja tai muut läheiset aikuiset huutavat, nuoret saavat vääränlaista esimerkkiä heistä. Aikuisten ihmisten pitäisi osata miettiä, kuinka sanovat asioita.
Katsomossa istuu miehensä ottelua katsomaan tullut Carolina Guya lastensa kanssa. Hänkin on pannut merkille vanhempien käytöksen lasten peleissä ja on samaa mieltä Isoniemen kanssa.
– Vanhemmat ja kaikki, jotka ovat katsomossa, huutavat joskus todella rumastikin varsinkin nuorempien pelissä, ja siellä voi olla nuorempia tuomareitakin. Eivät hekään aivan kaikkea vielä osaa, tiedä tai näe. Hekin harjoittelevat. Kyllä siinä monestikin aikuiset voisivat pitää sen suun vähän pienempänä.
Hän uskoo monen unohtaneen, että ihmisiä tuomaritkin ovat, ja asiaton huutelu on normalisoitu kannattajakulttuurissa.
– Ihmiset ehkä kokevat, että se on ok huudella noin, ja että se olisi jotenkin heidän vikansa, vaikka sääntöjähän tuomarit noudattavat. Jos heiltä menee jokin tilanne ohi, on se täysin inhimillinen virhe. Mutta uskon, että ihmiset antavat heille negatiivista palautetta ennemmin kuin kävisivät kiittämässä. En tiedä, kuinka suuri osa huomioi tuomareita. He ovat iso osa peliä myös, Guya miettii.
Hän haluaisi vanhempien muistavan, ettei lasten peleissä ole tärkeintä lopputulos, vaan että kaikilla olisi hauskaa.
– Joka kerta on varmaan jotakin. Kun näiden nuorempien pelejä seuraa, ja siellä on nuorempia tuomareita, pistää enemmän korvaan se huutelu. Ja muutenkin se esimerkki, jonka vanhemmat näyttävät. Pienillä varsinkin on aivan sama kumpi joukkue voittaa, kunhan molempia kannustetaan. Miksi olisi ok puhua tuomarille rumasti?
Kaikki tuomareiden saama palaute ei aina ole kuitenkaan huonoa. Ala-Heikkilä muistuttaa esimerkillä hyvästä vaikkakin harvinaisesta palautteesta:
– Itse olen pelannut paljon jalkapalloa, ja erotuomarointi on kuitenkin tuonut toisen näkökulman siihen, minkälaista on olla erotuomari ja miltä tuntuu, kun tuomarille valitetaan peleissä. On myös niitä joukkueita, jotka tulevat pelin jälkeen kannustamaan, että ei ole muita, jotka olisivat tuominneet pelejä niin hyvin. Tuomaroinnissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta tykkään siitä, jos on hyvin tuomaroinut, ja valmentaja tulee kiittämään pelin jälkeen. Kannustan tietenkin muita aloittamaan, jatkamaan ja olemaan aktiivisesti mukana näissä hommissa.
Juttua päivitetty 22.6.2023 klo 9.41: Korjattu haastateltavan sukunimi.