Ukrainan suurin haave nyt käynnissä olevassa sodassa olisi päästä tuhoamaan Venäjän diktaattori Vladimir Putinin silmäteränä oleva Kertsinsalmen silta, joka yhdistää laittomasti miehitetyn Krimin niemimaan muuhun Venäjään. Kurskin alueella on Ukraina nyt onnistunut tuhoamaan tähän mennessä kolme siltaa mutta Kertsinsalmen silta on vielä Ukrainan ohjusten tavoittamattomissa!
Ukrainan sodan antama esimerkki osoittaa, miten pituudestaan riippumatta helposti tuhottava ”näkyvissä” oleva silta on, olipa se sitten ”aukkoinen” taikka penkereelle rakennettu, siis samantyyppinen kuin jo olemassa oleva Raippaluodon silta, joka käsittää niin ”avosillan” kuin penkereenkin!
Siltayhteydestä Merenkurkun ylitse on haaveiltu jo vuosikausia, muistan itsekin, että esimerkiksi vuonna 1974 asiasta virisi pienimuotoinen keskustelu mutta sittemmin ei tuo asia tuntunut kiinnostaneen ketään pitkään aikaan. Tälläkään hetkellä ei kiinteä yhteys Merenkurkun ylitse tunnu Ruotsissa saaneen suurtakaan kiinnostusta osakseen.
Suomen liittyminen Natoon ja itänaapurimme yhä aggressiivisempi asennoituminen nyt lähes vihollismaakseen kokemaan Suomeen on osaltaan vauhdittanut siltakeskustelua ja nostanut esille sen merkityksen yhteytenä Skandinaviaan osana Suomen huoltovarmuuden varmistamista, kuin kaikuna talvisodan aikaisesta Merenkurkun ylittäneestä jäätiestä.
Merenkurkun alue kuuluu osaltaan Unescon maailmanperintöalueeseen ja sen luonto on hyvin herkkää ja vaihtelevaa. Mielestäni silta ja pengertie jo sinänsä ovat hyvin arveluttavia, ajatellaanpa vaikka vain laivaliikennettä Perämerelle ja merivirtauksia, jotka Perämereen laskevien suurten jokien vuoksi ovat taatusti hyvin voimakkaita!
Jos nyt yleensä pitää ajatella kiinteää yhteyttä Merenkurkun ylitse, niin tunnelihan esimerkiksi Raippaluodon Panikesta Ruotsin Holmögaddiin taikka suoraan Holmsundiin olisi hyvä vaihtoehto.
Tunnelin pituus tuskin on ongelma rakentamisen kannalta, esimerkiksi Japanissa on rakennettu 59 kilometriä pitkä rautatietunneli ja Norjassa on puolestaan 24 kilometriä pitkä merenalainen tunneli. Kuuluisa Englannin kanaalitunnelikin on pituudeltaan suunnilleen 50 kilometriä.
Tunneliahan ei mahdollisessa sotatilanteessa olisi niin helppo vaurioittaa kuin avointa siltaa vaikkakin sen suuaukot tietysti voitaisiin ohjuksin kyllä tuhota!
Mitä tunnelivaihtoehtoon sitten tulisi? No, ainakin kaksikaistainen tie ja mahdollinen rautatieyhteys. Rautatien yhteydessä tulee kuitenkin muistaa, että raideleveys on Suomessa erilainen kuin Ruotsissa. Mistä sitten mahdollinen rata Suomen puolella vedettäisiin ja yhdistyisikö se esimerkiksi Suomen rataverkkoon? Junat ovat raskaita ja kokonaan erillinen ”rautatiesilta” ilmeisesti tulisi rakentaa! Kyseinen asia vaatii muutoinkin erilaisia ratkaisuja, sillä Vaasan alueella on rakennuskantaa siellä ja täällä! Radan rakentaminen asuttujen alueitten lävitse tuskin niittää suurta suosioita. Myös tunnelin vaatimat maantiet on syytä uudistaa kokonaan, sillä Raippaluodon puolella niitten leveydellä ei juuri voi kehuskella.
Ikävin asia mahdollisen siltayhteyden rakentamisen suhteen on se, että toteutuessaan se vaarantaisi Merenkurkun alueen aseman Unescon maailmanperintökohteena ja Unesco voisi peruuttaakin koko ”statuksen”. Muun muassa Saksan Dresden menetti kyseisen ”statuksen” nimenomaan siltarakentamisen vuoksi.
Aivan oma lukunsa on myös se, että tunneli taikka siltayhteys lopettaisi lauttaliikenteen Vaasan ja Uumajan väliltä. Kyseinen reitti on on ainakin matkustajamääriensä vuoksi ollut jatkuvassa kasvussa.
Tässäpä joitakin ajatuksia tuosta joka tapauksessa useita miljardeja Euroja maksavasta hankkeesta joka joittenkuitten mielestä kuuluu samaan kategoriaan kuin surullisenkuuluisa Turun ”tunnin juna”.
Erkki Rantamäki
Vaasa