Luettuani jutun Jussi Tukevan tunkiotyönnöistä maanantain 3.3. Ilkka-Pohjalaisesta avasin läppärin ja rupesin kirjoittamaan.
Kun luin tuon jutun, mieleeni tuli, kun velipojan kanssa valettiin sementistä kiekkorinki kotipihaan vuonna 1972. Siitä heitettiin alamäkeen kiekkoa ja moukaria ja joskus työnnettiin myös kuulaa. Saatiin hyviä tuloksia alamäkeen.
Sitä ennen heitettiin maapohjaisesta ringistä. Innostus oli suuri, ehkä vähän liiankin suuri.
Innostus lienee nyt vähän laantunut, kun tuo sementtirinkikin on saanut vuosien kuluessa ruohopeitteen. No, tärkeämpää on tullut tilalle.
Toinen heittopaikka oli navettarakennuksessa oleva heinälato. Siinä on puulattia ja iso oviaukko. Siinä mahtui hyvin pyörähtämään ja heittämään ovesta ulos. Ulkoratakausi saattoi alkaa jo helmikuulla lumitilanteesta riippuen. Urheiluopistolla käytiin tietenkin talvella heittämässä pressua vasten.
Talvella heinäladossa hypättiin myös seivästä ja korkeutta. Alastulopaikalla oli heiniä. Seiväshypyn vauhti otettiin juoksemalla navetan käytävää pitkin ja ovesta heinäladon puolelle ja sitten korkeuksiin. Taisivat lehmät vähän ihmetellä moisia pyrähdyksiä. Ei ole tietoa, vaikuttiko maidontuotantoon. Tuskin ainakaan parantavasti.
14-vuotiaaksi asti hyppäsin ahkerasti seivästä. Kesällä pihamaalla ja urheilukentällä.
Tunkio on saanut olla ainakin tähän asti aivan rauhassa vaikka hajut ovat jo aikaa sitten hälvenneet.
Tunkiotyäntööhin en taida lähteä mukaan. Jos yrittää täysillä tyäntää, niin sitä elää varmasti loppuelämän rampana. Pitääs treenata ensin monta vuatta.
Arto Ala-Salmi
moukarinheiton E-P:n piirinmestari vm 1978
Helsinki/Kuortane