Reilu viikko sitten Lasse Tuiramo, 81, havahtui yöllä siihen, että koti on tulessa. Takasta karannut kipinä kyti välikatossa piipun vieressä.
Mustasaaren Veikkaalaan kiiruhtanut palokunta sai palon sammumaan. Talo jäi pystyyn, mutta välikaton lisäksi sisäseinät kärsivät vaurioita. Savu pilasi kaiken irtaimen omaisuuden. Kodista tuli asuinkelvoton.
Syysaurinko pistää parastaan lauantain kunniaksi. Tuiramo käyskentelee kotitalonsa pihamaalla.
Sekä sisällä talossa että ulkona käy hyörinä. Kymmenkunta talkoolaista on aamusta asti urakoinut yhteisen ystävänsä kotia jälleen kuntoon.
Eija Tulenheimo ja Ann-Katrin Bergström-Ojala tunnustautuvat talkoiden moottoreiksi. Ensivierailu pian palon jälkeen tuttuun taloon kertoi, että jotakin on tehtävä.
– Talo oli korjattavissa, mutta Lassen omilla voimilla se ei tulisi onnistumaan, kertoo Tulenheimo.
Kaksikko palaa muutaman vuosikymmenen taakse. He, kuten monet muutkin ikäisensä, viettivät lähes kaiken liikenevän ajan Veikkaalan hevostilalla. He olivat Lassen tallityttöjä.
– Lassella on maailman suurin sydän. Hän on aina auttanut kaikkia, jotka ovat apua tarvinneet. Hän on sydämellinen ja kiltti ihminen, sanoo Tulenheimo.
Bergström-Ojala lisää, että Tuiramo on aina ollut hevospiirejä yhdistävä voima. Nyt on aika antaa vuosien aikana saadusta avusta edes osa takaisin.
– Kun kiersimme raveissa, meitä kutsuttiin Lassen enkeleiksi. Hän oli oppi-isäni hevosalalle 1990-luvulla. Häneltä olen nämä hommat oppinut. Ensimmäisen ravihevoseni ostin Lasselta jo 1992.
Ilmalämpöpumppu lahjoituksena
Kun vauriot oli kartoitettu ja tarvittavat asiat listattu, kaksikko ryhtyi tuumasta toimeen.
Valtaosalla apuun rynnänneistä oli joku kontakti hevosten kautta Tuiramoon, mutta lahjoituksia kertyi myös muilta yksityisiltä ihmisiltä sekä paikallisilta yrityksiltä.
– Hevosihmiset ovat muutenkin yhtenäinen porukka. Toinen toistamme autamme, mutta nyt avun saamisen helppous jopa yllätti, sanoo Tulenheimo.
Hän kertoo, että ensihätään tarvittavien asioiden lista saatiin kasaan jo parissa tunnissa ensimmäisestä viestistä Facebookiin.
– Kun huomaa kysyä, olisiko innostusta, apua löytyy. Kun on oikeita ihmisiä, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, alkaa tapahtua.
Tulenheimo kaavaili myös yleisen keräyksen järjestämistä, jotta Tuiramon turvaksi saadaan ilmalämpöpumppu. Hanke kaatui kuitenkin liialliseen byrokratiaan.
Laite kuitenkin saatiin, lahjoituksena entiseltä tallitytöltä Lempäälästä.
Tallitytöt ovat vanhentuneet
Tuiramo katsahtaa auttajiaan ja päättää kujeilla.
– Nämä tallitytöt ovat hieman vanhentuneet. Itse en ole muuttunut vähääkään. Taidan olla vasta 18.
Tuiramo kertoo ajavansa vielä lähes päivittäin hevosella. Omia hevosia hänellä on kaksi. Lisäksi tila tarjoaa paikan lähistöllä asuvan Tommi Linnan hevosille.
Linna oli lähimmäinen, joka tarjosi Tuiramolle katon pään päälle heti tuhoyönä. Evakko saa jatkua niin kauan kuin tarvetta on.
– Kivalta tällainen apu tuntuu. Viikon päästä pitäisi päästä palaamaan kotiin. Sitä odotan, sanoo Tuiramo.
Remontin jälkeen Tuiramon kotia puhdistaa vielä parin päivän ajan niin ikään lahjoituksena saatu otsonointilaite. Saman verran kestää kunnollinen tuuletus.
Tämän jälkeen Veikkaalan talo on siivottava ja kalustettava lahjoitetulla irtaimistolla. Tulenheimo kertoo haalivansa kasaan toista talkookymmenikköä eli siivous-, raivaus- ja sisäänkantoporukkaa.
– Pyrimme siihen, että Lassen evakko jää reiluun kahteen viikkoon. Hän murehtii jatkuvasti, että eläimet voivat hyvin. Siksi on tärkeää, että hän pääsee palaamaan.
Palomiehet totesivat heti tilanteen
Jos vapaaehtoiset auttajat ja lahjoittajat ansaitsevat kaiken kiitoksen, hyvää sanottavaa Tulenheimolla ei ole viranomaisista.
Hän kertoo, että SPR:n kriisiavusta Tuiramo sai yhden kauppareissun verran apua akuuteimpiin puutteisiinsa. Tämän jälkeen oli pitkään hiljaista.
– Kukaan ei kysynyt, miten pystyt menemään tästä eteenpäin. Vasta viime torstaina eli viikko palon jälkeen sosiaalityöntekijät soittivat Lasselle ja kysyivät, onko hänellä yösijaa, vaikka palomiehet olivat todenneet heti, että talo on asuinkelvoton. Ilman Linnan apua, Tuiramo olisi ollut koditon.
Tulenheimo kantaa huolta juuri Tuiramon kaltaisista ikäihmisistä.
– Heillä ei ole hädänkään hetkellä nettiä eikä muitakaan kontakteja, joista apua voisi lähteä kyselemään. Tavalliset ihmiset ovat valmiita auttamaan, mutta virallisen puolen apu on vaikeasti tavoitettavissa.