Mielenterveyden ongelmat koskettavat suoraan tai välillisesti jokaista suomalaista. Mielenterveysongelmat ovat jo kaikista yleisin nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden syy ja ylipäätään yleisin syy sairauspoissaoloihin työelämässä. OECD on laskenut jo vuonna 2018 11 miljardin euron kustannukset mielenterveyden häiriöistä Suomessa.
Vaikka Suomi suoriutui koronapandemian hoidosta hyvin, monet nuoret jäivät yksin ja tästä syntynyttä velkaa korjataan edelleen. Nuorten mielenterveyshaasteet ovatkin kasvaneet räjähdysmäisesti koronavuosista lähtien, eivätkä edelleenkään ole palanneet aiemmalle tasolle. Erityisen hälyttävällä tasolla on tyttöjen ahdistuneisuus. Viimeistään nuorten itsemurhakuolleisuuden kasvun pitäisi herättää meidät kaikki. Mielenterveysongelmat liittyvät hyvin usein myös päihdeongelmiin ja väkivaltaisuuteen.
Suuri osa nuorista kokee paineita esimerkiksi opinnoista, työllistymisestä, toimeentulosta, ilmastosta ja maailman tilasta. Ei ole ihme, että osan tulevaisuususko horjuu kuormituksen alla.
Orpon hallituksen toimet ovat vaarallisia nuorten mielenterveyden kannalta. Epäonnistunut talous- ja työllisyyspolitiikka vaikeuttaa nuorten siirtymistä työelämään ja nuorisotyöttömyys onkin historiallisen korkealla tasolla. Samalla kun työelämän epävarmuutta lisätään lainsäädäntömuutoksilla, hallitus leikkaa ihmisten toimeentulosta. Tämä koskee myös opiskelijoita. Heikoimmassa asemassa olevien tilannetta vaikeutetaan entisestään.
Kaiken kukkuraksi auttavaa työtä tekevien kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksistä leikataan rajusti.
Hyvä asia on, että nuorten mielenterveyden haasteita yritetään nyt ratkoa puuttumalla sosiaalisen median ja puhelimen käyttöön varsinkin kouluissa.
Etenkin tytöille kasaantuu ulkonäköpaineita sosiaalisen median kautta. Pahimmillaan puhutaan ilmiöstä, jossa somessa levitetään äärimmäistä laihuutta ihannoivaa, syömisen rajoittamiseen kannustavaa sisältöä. Lisäksi häirintä ja kiusaaminen tapahtuu usein verkossa.
Jos haluamme ratkaista nuorten mielenterveyskriisin, palveluita on saatava entistä helpommin kouluissa ja perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksissa. Myös liikkuvat palvelut kuten mielenterveysbussi voivat olla hyvä ratkaisu.
Työelämässä mielenterveyden ongelmat liittyvät usein johtamiseen tai työyhteisöön ja sen henkeen. Näiden ratkaisemiseksi tarvitaan parempaa johtamista ja esimerkiksi erilaisia arjen mielenterveystaitoja. Työstäkään johtuvat mielenterveysongelmat eivät ole vain yksilön ongelma, vaan esihenkilöillä on suuri vastuu.
Oleellista on edistää mahdollisuutta päästä kuntoutuksiin, kuten psykoterapiaan ja muihin lyhyisiin hoitojaksoihin, jotka ehkäisevät ongelmien kasautumista ja tarvetta raskaammille palveluille. Samalla vähennetään sairauspoissaoloja ja pidennetään työuria.
Positiivista on, että mielenterveyden haasteista puhutaan avoimemmin kuin koskaan aiemmin. Stigma on alkanut laantua.
Tarvitsemme poliittisten päätösten mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointia, joka loistaa nyt poissaolollaan. Tarvitsemme suunnanmuutoksen, jotta jokaisella olisi turvallinen olo omasta arjesta, työelämästä ja opinnoista. Pelkät korjaavat palvelut eivät tule ikinä riittämään, vaan ennaltaehkäisy on otettava tosissaan.
Jokaisen on saatava palvelut ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitsee. Matalan kynnyksen palveluiden lisäksi tarvitaan panostuksia vakavasti sairaiden auttamiseksi. Ketään ei saa jättää mielenterveysongelmien kanssa yksin.
Matias Mäkynen
SDP:n kansanedustaja Vaasasta