Tänään 12. elokuuta vietetään YK:n kansainvälistä nuortenpäivää. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota nuorten omassa ympäristössään kohtaamiin vaikeuksiin. Vuodesta 2000 asti järjestetyn nuortenpäivän teema on tänä vuonna kansalaisosallistuminen.
Ympäri maailman järjestetään tänään tapahtumia joissa mietitään, kuinka nuoret saataisiin osallistettua kaikentasoiseen kansalaistoimintaan. Suomessa nuorilta ei ilmeisesti odoteta osallistumista, sillä meillä ei järjestetä tänään yhtä ainoaa tapahtumaa.
Sama pätee Ruotsiin, Hollantiin, Belgiaan, Espanjaan, Puolaan, Tšekkiin, Ranskaan, Ukrainaan ja listaa voisi jatkaa ja jatkaa. Eurooppalaisten nuorten asiat tuskin ovat niin hyvällä tolalla, että osallistuminen kansalaistoimintaan voitaisiin vallan unohtaa.
Nuoret tarvitsevat mielekästä tekemistä, jolla on jokin päämäärä ja tarkoitus. Nuoret haluavat tuntea olevansa tärkeitä ja voivansa vaikuttaa maailmaan ja omaan ympäristöönsä. Valitettavasti paremman puutteessa vähemmänkin mielekäs tekeminen kelpaa.
Usein sanotaan, että demokraattisessa yhteiskunnassa asioihin voi vaikuttaa äänestämällä tai lähtemällä itse mukaan politiikkaan. Nuorten kohdalla tämä ei päde. Suomen väestöstä yli kolmannes on alle 35-vuotiaita. Kansanedustajista 7 prosenttia on alle 35-vuotiaita.
Kenties nuorilta puuttuu kansanedustajan työhön vaadittava elämänkokemus. Kokemuksen voisi korvata into ja näkemys, mutta harvoin tällainen mahdollisuus annetaan. Nuorten pitää löytää joitakin muita tapoja saada äänensä kuuluviin.
Äärimmilleen vietyjä muita tapoja on päivitelty meillä ja maailmalla tasaisin väliajoin.
Parin viikon takaisen, Jyväskylän väkivaltaisen natsimarssin osallistujat eivät olleet keski-ikäisiä. Itsenäisyyspäivänä pienyrittäjien omaisuutta tuhonneet anarkistit eivät olleet keski-ikäisiä. Syyriaan Isisin riveihin lähtevät terroristit eivät ole keski-ikäisiä. Kouluampujat eivät ole olleet keski-ikäisiä.
Kaikissa näissä tapauksissa on tietenkin kyse yksilöistä. Sisällötön elämä ei johda kaikkia väkivaltaan, mutta harvoin siitä mitään hyvääkään seuraa. Maailma on täynnä älykkäitä ja lahjakkaita nuoria ihmisiä, jotka jäävät elämässään paitsioon.
Yhteiskuntaa ei voi eikä pidäkään syyttää kaikista nuorten ongelmista. Kannattaa kuitenkin miettiä, millaisen viestin yhteiskunta nuorilleen lähettää.
Meillä Suomessakin olisi taatusti varaa käyttää yksi päivä vuodesta nuorten ongelmista puhumiseen. Vaikenemisen tuhot ovat suuremmat kuin keskustelun.
Nikke Kinnunen
toimittaja