Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin yhteinen tiedotustilaisuus Washingtonissa sujui hyvissä merkeissä, olkoonkin että Trump ei olisi Trump, ellei hän olisi sanonut jotakin hämmentävää: tällä kertaa presidentti väitti Suomen ostavan Hornet-hävittäjiä.
Niinistö totesi Twitterissä heti tuoreeltaan uutisen olevan ankka. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen taas muistutti Ylen haastattelussa, että Suomi ei ole vielä edes tehnyt varsinaista tarjouspyyntöä viidestä hävittäjäkandidaatista.
Tämän aika on ensi vuonna, kun taas varsinainen hankintapäätös tehdään näillä näkymin loppuvuodesta 2021.
Ruotsalaisten ehdokas, Gripen E -monitoimihävittäjä, on sitä paitsi edelleen aika raakile, sillä sen ensilento tehtiin kesäkuussa. Vahvana kandidaattina pidetyn Gripen E:n todellinen kyvykkyys on vielä arvoitus.
Mahdollista on, että Trumpin kommentti oli aivan puutaheinää. Toki kiinnostavampiakin vaihtoehtoja on: Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak arvioi Twitterissä, että presidentti sekoitti hävittäjähankinnat niiden aseistukseen, sillä ilmavoimat testaa paraikaa yhdysvalloissa ilmasta maahan -käyttöön tarkoitetun JASSM-ohjuksen integroimista nykyiseen Hornet-kalustoonsa.
Pasternakin mukaan toinen vaihtoehto on, että Trump halusi tarkoituksella nostaa Suomen harkitsemien F/A-18 Super Hornet -hävittäjien valmistajan Boeingin asemaa ja samalla hieman kepittää kilpailevaa F-35 -hävittäjää valmistavaa Lockheed Martinia.
Myös keskustan kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen uumoilee blogissaan, että kyse ei olisi silkasta lipsahduksesta.
– Vain Trump itse tietää selityksen. Hän osoitti kaikessa muussa olevansa nyansseja myöten kartalla. Miksi hän tässä ylivoimaisesti suurimmassa lähivuosien suhteisiimme liittyvässä kauppakysymyksessä toimisi sattumanvaraisesti? Nyt hallituksen ja puolustusministeriön on selvitettävä pikaisesti muille neljälle yhtiölle ja muille maille, että tarjouskilpailu on käynnissä ja se aikanaan ratkeaa. Päätöstä ei ole vielä tehty, eikä eduskunta ole myöntänyt kauppaan määrärahoja, Vanhanen kirjoittaa.
Kiinnostavaa on, että Trump on antanut Boeingille tekohengitystä aiemminkin. Alkuperäisestä Hornetista kehitetty, kooltaan suurempi ja järjestelmiltään edistyneempi Super Hornet teki ensilentonsa vuonna 1995, ja päivitysversioista huolimatta sen oli tarkoitus väistyä F-35:n tieltä USA:n laivaston pääkalustona.
Tunnetusti F-35:n kehitysohjelma on osoittautunut odotettua hitaammaksi sekä suunniteltua julmetusti kalliimmaksi (uusimpien arvioiden mukaan kokonaishinta on noin 400 miljardia dollaria), mikä ei varsinaisesti ole bisnesmies Trumpin mieleen. Jo talvella hän soimasi F-35 -hankkeen kustannuksia ja ehdotti korvaavia, edullisempia Super Hornet -hankintoja.
Boeingille tämä oli tietenkin mieluinen uutinen. Sillä on jo alustava sopimus Kuwaitin kanssa konetoimituksista, ja neuvotteluja käydään myös Intian ja Kanadan kanssa, joten Suomen mahdollinen 60 hävittäjän diili olisi piste i:n päällä. Ilmavoimille tarjotaan Super Hornetin Block III -kehitysversiota, joita Yhdysvaltain laivasto aikoo lähivuosina hankkia ainakin 80 kappaletta lisää.
Juuri eilen maanantaina Boeing tarjosi Intialle mahdollisuutta perustaa maahansa oma kokoonpanolinja, jos se päätyy ostamaan harkitsemansa 57 Super Hornetia. Lentokonevalmistaja vakuuttaa, että Super Hornet pystyy toimimaan intialaisilta lentotukialuksilta ilman modifikaatioita. (Käyttötarkoituksen ei kannata antaa hämätä, sillä alkuperäinen Hornet on sekin tukialuskone, ja hyvin sillä on Suomessa pärjätty.)
Suomalaistoimittajien vieraillessa Boeingin tehtaalla St. Louisissa viime keväänä Hornet-koneiden kansainvälinen ohjelmajohtaja Steve Winkler kertoi, että loppukokoonpano olisi mahdollinen Suomessakin.
– Tämä riippuu siitä, mitä ilmavoimat ja hallitus haluavat, mutta se on varmasti mahdollista. Saisimme tästä aikaan hyvin fiksun businesscasen, kuten aiemmankin Hornet-ohjelman kanssa tehtiin, Winkler totesi.
Kanada päättänee tulevan syyskuun aikana, ostaako se 18 Super Hornetia vanhentuvan Hornet-kalustonsa tilapäiskorvaajaksi. Tämä kauppa on mennyt soutamiseksi ja huopaamiseksi, sillä alunperin maa oli ostamassa F-35 -koneita, mutta luopui ajatuksesta kustannussyistä. Toisaalta Lockheed Martin lupaa nyt toimittaa F-35:t Kanadaan samalla hinnalla kuin mitä Super Hornetit maksaisivat.
Keväällä suomalaistoimittajat vierailivat myös Yhdysvaltain laivaston Oceanan lentotukikohdassa Virginia Beachissa. Lännen Media kirjoitti Super Hornetista seuraavasti:
Super Hornet -lentäjä, komentajakapteeni Pete Stavrides kertoo Lännen Medialle Super Hornetin olevan suurempi ja lento-ominaisuuksiltaan hieman vanhaa Hornetia raskaampi. Mikään kuorma-auto se ei kuitenkaan ole, sillä taitolentoryhmä Blue Angels on lähivuosina vaihtamassa Horneteista Super Hornetiin.
Tukialuskoneena Super Hornetin pitää kestää sangen kovaa käsittelyä, esimerkiksi katapultin avulla lähdettäessä.
– Lentoonlähtönopeus on tilanteesta riippuen 140–170 solmua [n. 260–310 km/h], ja siihen kiihdytetään 2,5 sekunnissa 60 metrin matkalla. Kaikki energia kohdistuu tänne, Stavrides selittää ja osoittaa nokkatelineessä sijaitsevaa pientä metallitankoa, joka kiinnitetään katapulttiin.
Australialaiset koettivat poistaa laukaisutangon omista Super Horneteistaan – hehän eivät moista tarvinneet – mutta sekoittivat samalla koneen massajakauman.
Laukaisun ajan lentäjä pitää kätensä irti ohjaussauvasta, ettei vain kiskaise sitä vahingossa. Vaakasuuntaisesta kiihtyvyydestä ei kuitenkaan ole samanlaista haittaa kuin pystykiihtyvyydestä, sillä edellisessä tapauksessa veri ei pakkaudu jalkoihin. Lennettäessä koneen tietokone rajoittaa liikehdinnän välille 7,5 G...–5 G, mutta kestää enemmänkin.
– Tiedän kokemuksestani, siis tekemistäni virheistä, että kone voi mennä vahingoittumatta paljon yli 7,5 G:n.
Vahvaa tekoa on myös Super Hornetin pääteline, sillä lentotukialuksen kansi on lyhyt, joten kone läjäytetään kannelle suurella pystynopeudella sen sijaan, että hierottaisiin pehmeää laskua.
– Yleisesti ottaen pystynopeutta voi olla 800 jalkaa/minuutti (n. 4 m/s). Jos aallokko on kova ja kansi keinuu, enemmänkin.
Lentäjien juttujen mukaan tukialuksilta operoidaan vielä olosuhteissa, joissa lentokansi heiluu kuusi metriä ylös-alas. Kun valtamerellä on myrsky, ja tukialus nousee aallonharjalle, tukialusta takaapäin lähestyvän lentokoneen pilotti voi nähdä laivan potkurien kohoavan ilmaan. Super Hornetin huippunopeus on valmistajan mukaan 1,8 Mach, siis 1,8-kertainen äänennopeus.
– Se saavutetaan ideaalisissa olosuhteissa, ilman aseita ja polttoainetankit miltei tyhjillään, Stavrides toteaa.
– Me emme tarvitse moisia nopeuksia, ja kone onkin optimoitu pienemmille lentonopeuksille.
Hänen mukaansa vanhemmat Hornet-lentäjät voidaan kouluttaa Super Hornetiin noin viikossa.
– Ohjaamo ei ole erityisen erilainen, mutta laitteissa on merkittävästi enemmän prosessointikykyä.
Suomi harkitsee yksipaikkaista E -mallia, mikä riittääkin suurimpaan osaan Super Hornetin lentotehtävistä.
– Kaksipaikkainen malli (F-18F) on oikeastaan vain yhtä erityistä tehtävää varten, Stavrides kertoo.
Kyseessä on ns. forward air controller -tehtävä jossa lentokone ottaa ikäänkuin lennon- ja tulenjohtajan roolin.
Lähtökiitoon tavalliselta kiitotieltä Super Hornet tarvitsee vähemmän baanaa kuin vanhempi Hornet.
– Täydellä jälkipoltolla 1 600 jalkaa (n. 550 metriä), täydessä aselastissa 3 000–3 500 jalkaa (n. 900–1 150 m), kertoo tukikohdan operaatioupseeri, komentajakapteeni Scott Miller . Laskukiidon mitta on vastaavasti 2 400 jalkaa (n. 730 m).
Tukikohdan komentajan, kommodori Chris Boylen mukaan NAS Oceanassa lennetään vanhemmillakin Hornet-versioilla vielä 2020-luvulle asti, kunnes F-35 -hävittäjien lentotukialusversioiden toimitukset pääsevät vauhtiin. Sen jälkeen merivoimien ykkösnyrkki koostuu F-35:stä, Super Hornetista sekä Super Hornetin elektroniseen sodankäyntiin tarkoitetusta EA-18G Growler-versiosta.
Boyle muistuttaa, että F-35 -hävittäjienkin pitää pystyä kommunikoimaan vanhemman kaluston kanssa (toki niillä valmistaja Lockheed Martinin mukaan sellainen kyky on).
– F-35:llä on omat vahvuutensa, Super Hornetilla omansa, ja molempien käyttö pitää pystyä maksimoimaan. Juuri tässä asiassa lentotukialuksilta toimivat yksiköt pääsevät loistamaan.
Boyle uskoo myös, että ilmataistelun kehitys jatkuu nykyisenkaltaisena: vihollinen tuhotaan ohjuksella ennen kuin se on ehtinyt näköetäisyydelle.
– Teknologia edistyy, esimerkiksi ilmasta ilmaan -aseiden kantama kasvaa. Ilmataistelusta tulee entistä tappavampaa entistä pidemmillä etäisyyksillä. Tosin aina on mahdollisuus myös näköetäisyydellä tapahtuvaan taisteluun, mutta siitä tulee nopeaa ja erittäin väkivaltaista.
Mikko Pulliainen
