Suomessa on pitkä perinne radikalismin kesyttämisestä. Valta lepytti viimeksi perussuomalaiset. Nyt voi toivoa, että hillintä tepsii tulevan presidentin Donald Trumpin otteisiin Yhdysvalloissa.
Populismin täyttämässä maailmassa ulkoministeri Timo Soinin (ps.) olemuksesta on hyötyä Suomelle. Soini perusti brexitin tehneiden brittikonservatiivien kanssa oman ryhmän Euroopan parlamenttiin ja tuntee hyvin keskeisiä Trumpin kampanjan vetäjiä.
Hän oli ensimmäinen suomalainen poliitikko, joka matkusti Britanniaan, kun britit päättivät erota EU:sta. Kuului arvostelua: ei saisi mennä. Miksei? Britannia on Suomelle erittäin tärkeä, vielä tärkeämpi on Yhdysvallat.
Koskenkorvan Jari Mäki, yrittäjä luojan armosta, oli niitä harvoja suomalaisia, jotka liputtivat Trumpin puolesta.
Mäki teki sen ensimmäisen kerran Pohjalaisen sivuilla kaksintaistellessaan Vaasan Amerikka-yhdistyksen vetäjän Jasmin Granholmin kanssa. Mäkeä hiljaisempia trumpisteja saattaa nyt ilmaantua näkyviin eri koloista.
Yhdysvallat on jakautunut jo vuosia kahteen leiriin aseidenkantamisen, abortin, Jumala-suhteen ja monen muun syyn perusteella.
Solvaukset eivät vuosien jälkeen enää häirinneet, vaan niistä tuli vaaleissa politiikan uusi normaali. Tämä ei ole hyvä kehitys.
Populismi on toisaalta aina kuulunut politiikkaan, sillä politiikka on kilpailua ihmisten suosiosta. Suomalaisen populismin isän, SMP:n Veikko Vennamon oppi pätee yhä: se, joka voittaa naurun, voittaa vallan.
Äänestäjät ottivat liioitteluna monet Trumpin puheista, kun älykkäänä itseään pitävä eliitti uskoi joka sanaan.
Parhaimmillaan populismi tarkoittaa sitä, että vaikeat asiat tiivistetään ymmärrettäväksi ja ihmiset saavat tärkeää tietoa. Totuuden hämärtäminen voi tehdä populismista vaarallista. Siihen syyllistyi varsinkin Trumpin koneisto.
Clinton käyttäytyi ylimielisesti, mikä on viimeinen virhe, joka populistien kanssa kannattaa tehdä. Ylimielisiä olivat myös Suomen valtapuolueet vaaleissa 2011.
Suomalaisilla toimittajilla on opittavaa amerikkalaisten kollegoiden itsekritiikistä. Jenkit moittivat itseään, kun eivät pystyneet kertomaan todellisuudesta, vaan se yllätti toimittajat.
Suomessa moni ylpeilee yhä sillä, että omaan tuttavapiiriin ei kuulu ketään perussuomalaista. Mitä ylpeilemistä on siinä, että kaikki ovat keskenään samaa mieltä? Sehän on vain tylsää.
Vaasalaislähtöinen ex-kansanedustaja Mikael Jungner on sitä mieltä, että jenkeistä ei voi sanoa mitään hyvää, jos ei heti esitä jotakin, joka USA:ssa on pielessä. Amerikkalaiset ovat tyhmiä, sanotaan. Harva sanoo, että venäläiset, ruotsalaiset tai arabit ovat tyhmiä. Se olisi loukkaus. Ehkä jopa rasismia.
Suomea on sanottu Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi ja Pohjanmaan lakeuksia pikku Teksasiksi.
Itse olen amerikkalaisen kulttuurin läpäisemä, vaikka en ole edes käynyt koko maassa. Sukupuustani toki löytyy minua urheampia Atlantin ylittäjiä.
Pitäisikö viettää seuraava isänpäivä Trumpin maassa? Ehkä poika arvostaisi sitä, että pääsisi nuoresta pitäen kosketuksiin ”maidon ja hunajan maan" kanssa. Trumplandia on joka tapauksessa nähtävä, hyvässä ja pahassa.
TONI VILJANMAA