Aluevaltuustossa puolueet saavat toimintaansa tukea hyvinvointialueelta tuhansia euroja/puolueen aluevaltuutettu/vuosi. Tätä perustellaan demokratian tukemisella ja tiedon välttämisellä kansalaisille, sekä päätösten valmistelun helpottamisella.
Tämä kaikki ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä on poliittiseen toimintaan menevä rahasumma, joka on suoraan poissa ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluista.
Väite 1. “Ryhmäraha turvaa demokratian ja pienryhmien toiminnan.”
Demokratia ei perustu ryhmärahaan vaan vaaleissa saatuun mandaattiin, avoimeen päätöksentekoon ja viranhaltijavalmisteluun. Kaikilla valtuutetuilla on samat lakisääteiset tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuudet ilman erillistä ryhmätukea.
Väite 2. “Ilman ryhmärahaa päätöksenteon laatu heikkenee.”
Päätöksenteon valmistelu kuuluu viranhaltijoille ja asiantuntijoille, ei poliittisille ryhmäkassoille. Ryhmäraha ei tuota mitattavaa lisäarvoa päätöksenteon laatuun, mutta tuottaa varman kustannuksen.
Väite 3. “Summa on pieni kokonaisuuteen nähden.”
Juuri siksi se on helppo poistaa. Kun palveluista ja henkilöstöstä leikataan euro eurosta, myös poliittisten rakenteiden on osallistuttava säästöihin. Kyse on periaatteesta ja uskottavuudesta.
Väite 4. “Ryhmärahan käyttö on säädeltyä ja sallittua.”
Se, että jokin on sallittua, ei tee siitä tarkoituksenmukaista tai hyväksyttävää. Puutteellinen valvonta ja piilopuoluetuen mielikuva heikentävät luottamusta julkiseen päätöksentekoon.
Väite 5. “Tämä on hyökkäys poliittista järjestelmää vastaan.”
Kyse ei ole järjestelmän heikentämisestä vaan sen uskottavuuden vahvistamisesta. Poliittisen päätöksenteon on elettävä samassa taloudellisessa todellisuudessa kuin ne palvelut, joista se päättää.