Helsingin yliopistossa tehdyn väitöskirjan mukaan kokoomus ja sdp valitsivat 1980-luvulla linjakseen hillityn markkinatalouden, jossa aatteelliset ihanteet jäivät taustalle. Vastakkaisiin talousjärjestelmiin alun perin tähdänneet puolueet sopivat yhteisestä talouspolitiikasta Harri Holkerin hallituksessa, joka muodostettiin 1987.
VTM Jouko Marttilan poliittisen historian väitöskirja Hillitty markkinatalous - Kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittinen lähentyminen ja hallitusyhteistyö 1980-luvulla kumoaa väitteet, joiden mukaan Suomessa olisi toteutettu uusliberalistista talouspolitiikkaa: Valtion ohjaus ja sääntely hillitsivät vapaata markkinataloutta, vaikka Holkerin hallitusta on syytetty markkinoiden hallitsemattomasta vapauttamisesta.
– Kokoomus ja sdp valitsivat linjakseen hillityn markkinatalouden, jossa keskitetty sopimusjärjestelmä ja laajat vakautusratkaisut säilyivät keskeisinä talouden ohjailun välineinä, Marttila toteaa.
Väitöskirjan mukaan sdp teki kokoomusta suuremman ideologisen käännöksen hyväksyessään markkinatalouden perusperiaatteet talouspolitiikkansa lähtökohdaksi, kun se luopui sosialistista suunnitelmataloutta vaatineista tavoitteistaan.
Kokoomus otti väitöksen mukaan samaan aikaan etäisyyttä työnantajiin ajaessaan työntekijöiden asemaa vahvistaneita uudistuksia ja julkisten palvelujen laajentamista. Taustalla oli kilpailu kasvavan keskiluokan äänistä.
Myytti, joka on kaikkien mielessä
Monet suomalaiset pitävät 1980-lukua onnellisena aikana. Talouden nousukausi kesti koko vuosikymmenen, mutta johti lopulta ennen näkemättömään ylikuumenemiseen, jonka hillitsemisessä päättäjät epäonnistuivat. Se taas johti talouden mahalaskuun 1990-luvun alussa ja syvään lamaan.
Keskeisenä syynä talouden ylikuumenemiseen on pidetty rahamarkkinoiden hallitsematonta vapauttamista, josta Holkerin hallitus kantoi vastuun. Pankit kauppasivat kottikärryillä velkarahaa myös yksityisille, jolloin asuntojen hinnat nousivat pilviin ja yritysten lisäksi kotitaloudet ylivelkaantuivat, Yritykset valtasivat toisiaan ja hankkivat kiinteistöjä ulkomailta olemattomilla vakuuksilla.
Aikakausi muistetaankin enemmän kasinotalouden ja holtittoman kulutusjuhlan kautena, kuin minään hillittynä markkinataloutena. Holkerin hallitus lähetti joka kotiin esitteen, jonka mukaan verotus kevenee. Suomen Pankin pääjohtajan Rolf Kullbergin varoitukset iloisen kulutusjuhlan loppumiset kaikuivat kuuroille korville.
Miten tämä voi olla hillittyä kapitalismia, kun kaikesta päätellen Holkerin hallitus oli päästänyt kapitalismin pullon hengen ulos eikä onnistunut enää saamaan sitä takaisin pulloon?
– Tuo on se myytti. Rahoitusmarkkinat, jonka vapauttamisessa epäonnistuttiin, ovat vain yksi pieni osa markkinataloutta. Siltä osin ei pystytty hillitsemään ylikuumenemista. Se on se virhe, joka on jäänyt kaikille mieleen, väittelijä Jouko Marttila vastaa.
Kaukana uusliberalismista
Marttilan mukaan Suomi oli Holkerin hallituksen aikana kaukana uusliberalismista.
– Edellisen punamultahallituksen valmistelemassa kilpailulaissa, joka tuli voimaan Holkerin hallituksen aikana, rajattiin kilpailun ulkopuolelle työmarkkinat ja maatalous. Niissä ei ollut markkinataloutta.
– Markkinataloutta eivät olleet myöskään työmarkkinakeskusjärjestöjen ja hallituksen kolmikantaisesti valmistelemat tupo-ratkaisut. Koko 1980-luku yritettiin vakautusratkaisuilla, tupoilla ja valtion ratkaisuilla ratkaista talouden ylikuumenemista. Ne eivät olleet markkinatalouden keinoja, vaan ohjattuja perinteisiä keinoja, Marttila sanoo.
Demareille oli hänen mielestä helpompi hyväksyä tällainen rajoitettu markkinatalous, kun he 1970-luvun lopulta lähtien luopuivat sosialistisen suunnitelmatalouden ihanteesta.
– Kokoomus taas luopui kansankapitalismi-ihanteestaan, mikä sillä vielä 1950-1960-luvuilla oli. Se alkoi politiikassa korostaa sosiaalisia arvoja, kuten asunto- ja perhepolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa, Marttila muistuttaa.
AKI TAPONEN / LÄNNEN MEDIA
