Vanhempi sosionoomi ja ikuinen kolleega Vaasasta (I-P 14.2.) ihmetteli pyörän keksimistä uudelleen.
No, kuule. Olemme olleet sen puoli vuosisataa toimialalla, jossa pyörää ei keksitä uudelleen. Edes pyörää ei keksitä. Kivireki riittää!
Joskus 1980-luvun alkupuolella ”kehitettiin” lastensuojelun jälkihuoltoa ihan valtakunnallisesti, ja vuosikymmenen lopussa muuan kokkolalainen lastenpsykiatri esitteli erittäin toimivan Front Office -konseptin lasten ja perheiden luukuttamisen tilalle.
Pari päivää sitten teksti-tv:ssä oli etusivun uutinen, että Helsinki alkaa auttaa huumenuoriaan..., jota en enää jaksanut pitää edes huonona vitsinä.
Ei #sote yhtä miestä kaipaa. Eikä kahta, eikä kolmea...
Omien eläväisten eläkepäivieni ratoksi olen jatkanut työnhakuani työnvälityspalvelijoiden autuaassa huomassa (kerron joskus, miksi) ja aktivoinut itseni mensailuun. Siellä pyörä oikeasti keksitään uudelleen!
Lopun ajan harrastelen ikäihmisten leikkejä ns. kuudenkympin ja kuutamon väliltä, ja luotan siihen, että aktiivikansalaiset saavat julkisesta ajattelusta ajattelun kipinöitä. Onhan sekin jotain!
Hauskinta on, kun minä ja muut mummat ollaan kilpasillaan vesijuoksussa!
Jari-Matti Lintala
Seinäjoki