Sotesysteemi tuntuu olevan pelkkää ”puutaheinää”. Tämä tarina on totta, tämän päivän potilaspallottelussa.
Puolisoni sairastaa kolmea eri syöpägenreä. Hänet on leikattu neljästi viimeisten neljän vuoden aikana, sekä yksi korjausleikkaus siihen lisäksi. Ensin todettiin rintasyöpä, rinta poistettiin. Sitten löytyi keuhkoista syöpäpesäke, poistettiin keuhkolohko. Jatkumona uusi löydös nyt toisen puolen keuhkosta, lohko poistettiin.
Lisäksi noille operaatioille tulleet sytostaatti- ja sädehoidot. Syöpähoitoja läpikäyneet tietävät millainen prosessi edellä mainittu jo yksistään on.
Tämä viimeisin syöpäpesäkkeen löydös ja leikkaus puolisolleni tehtiin noin kolme viikkoa sitten. Tuo pahuksen pesäke oli etsiytynyt selkäydinkanavaan, jolloin itse leikkauskin oli todella vaativa toimenpide. Leikkaus oli tehtävä, sillä kysta painoi hermoja: alaraajahalvausoireet puskivat päälle.
Leikkaustoimenpide tehtiin kiireellisenä. Se onnistui teknisesti niin hyvin kuin mahdollista.
Alkoi toipuminen Tampereella, sairaalassa, jossa leikkaus suoritettiin. Terveydentilan hieman tasaannuttua, puolisoni siirrettiin jatkohoitoon Seinäjoen keskussairaalaan. Kuntoutusjakso piti aloittaa siellä, joten hän oli siitä hyvillään: kyetä kävelemään uudestaan, motivaatiota kyllä riittäisi.
Tilanne on nyt sellainen, ettei vaativan kuntoutuksen osastolle olekaan vapaita paikkoja, vaikka sinne pääsystä oli alkujaan mainittu. Fysikaalista hoitoa hän on saanut joitakin kertoja osastolla, minne hänet sijoitettiin sairaalaan tullessaan ja jossa puolisoni on odottanut siirtoa vaativan kuntoutuksen puolelle.
Hoidosta päättävät tahot ilmoittivat yllättäen, ettei puolisoani tarvitse pitää sijoitettuna erikoishoitoa vaativalla, nykyisellä osastolla, vaan hänet siirretään terveyskeskuksen vuodeosastolle. Puolisolleni mainittiin lyhyesti, että kuntoutuksen tarpeellisuudesta tullaan informoimaan terveyskeskuksen ko. osaston henkilökuntaa.
Koska kotipaikkakunnallamme ei ole tarjota sijoituspaikkaa, niin hänet siirretään, mielestäni ”mielivaltaisesti”, toiselle paikkakunnalle, jonne kotipaikkakunnalta kertyy matkaa 90 km/sivu.
Se on omaisille aikamoinen ongelma, kulkuyhteyksien suhteen, ja etenkin puolisolleni, jolle paikka on outo ja etäällä läheisistään.
Sekin, ettei uusimmasta syöpälöydöksestä ole tullut lopullista arviota sen laadusta ja sen mukaisesta jatkohoitosuunnitelmasta, arveluttaa. Eiköhän olisi hyvä odottaa tuonkin asian varmistuminen, ennen kuin potilasta aletaan siirrellä edestakaisin vuodeosaston ja eri sairaaloiden välillä. Onko Suomen sote-järjestelmä todellakin niin sekaisin, etteikö tällaisia ongelmia kyetä ratkaisemaan järkevämmällä tavalla?