Mikä sen jännittävämpää, kuin mahdollinen politiikan johtokaksikko Trump ja Putin?
Yhdysvaltain presidentinvaaleista on tulossa yllätys, jota kukaan ei kesällä olisi voinut uskoa todeksi. Republikaanien ehdokkaaksi on nousemassa lähes varmasti miljardööri Donald Trump.
Mitä enemmän Trumpille buuataan tietyistä piireistä, sitä enemmän häntä taputetaan selkään toisista piireistä. Todellakin, siinä on mies, joka puhuu niin kuin moni äänestäjä haluaisi, jos kehtaisi.
Trump meksikolaisista: ”He tuovat huumeita. He tuovat rikollisuutta. He ovat raiskaajia."
Trump muslimeista: ”Muslimien maahanpääsy Yhdysvaltoihin pitää kieltää kokonaan, kunnes saadaan tietää, mitä on meneillään.”
Trump naisista: ”Hänen silmänsä olivat verenhimoiset, ja verta oli ties missä muualla.”
Trump Obamasta: ”Häneltä kesti useita päiviä vastata yhteen kysymykseen Irakista. Ihmettelin, onko hän älykäs?”.
Ehkä ei kannata ottaa selvää, mitä mieltä Trump on homoista, aborttioikeudesta, sotaveteraaneista tai vammaisista?
Suomalaisia presidenttiehdokkaita ei voisi mitenkään kuvitella puhumassa näin – ja siinähän se onkin:
Puheet ovat kuin huutaisi koulun pihalla ”Tappelu, tappelu!” Ei sitä haluaisi katsoa, mutta aika paljon sakkia kerääntyy ympärille.
Jostain syystä Trumpia kannattavat nauttivat siitä, että heidän ehdokkaansa puhuu vastoin kaikkia käytöstapoja ja he pitävät sitä oikeutettuna. Trump sanoo rumasti ja fanaattisimmat kannattajat huutavat, juuri näin!
Trumpin kannattajien ydinjoukkoa ovat huonosti koulutetut miehet. He, jotka kokevat muiden porskuttavan heidän ohitseen ja joille entinen politiikka, 911 ja muukalaisviha antaa syyn olla hyvin, hyvin vihainen. Vaikka kyse on Yhdysvalloista, kyllähän tässä yhtäläisyyksiä näkyy Suomeenkin.
Trump on pian presidenttiehdokas, mutta toivottavasti ei presidentti. Sitten oltaisiin jännän äärellä, millainen mies pitää sormiaan ylimpänä maansa ohjusjärjestelmässä.
Trumpin supertiistain voitto ja hänen käyttämänsä tyyli, haukkuminen, loukkaaminen ja jopa valehtelu osuvat sattumalta yhteen myös päätoimittajien tiistaina julkaistun kannanoton kanssa. Jos on Yhdysvaltain vaaleissa rujoa puhetta, on sitä Suomessakin.
Suomalainen keskustelutapa on muuttunut nopeasti huonoon suuntaan. Vihapuheelle ei pitäisi kenenkään sokeutua, eikä pitää sitä normaalina missään tilanteessa.
Se on kiusaamisen hyväksymistä ja normaaliksi tekemistä. Se on kuin koulutappelu, jossa kiusaajaa ymmärretään ylitsevuotavasti: Ennen kaikkea kiusaajan oikeus sananvapauden nimissä haukkua muut tai hänen oikeutensa lyödä muita, koska hänellä on vihaisena ja peloissaan siihen oikeus.
Nyt näyttää siltä, että koulukiusaajat kaikkialla ovat ryhtyneet itse määrittelemään, miten rumasti heillä on oikeus sanoa ja onko vastapuolella oikeus olla toista mieltä.
He väittävät, että juuri heidän solvaava käytöksensä on oikeutettua ja se on seurausta muiden toiminnasta. Oman käytöksen huonoutta ei tajuta.
Ylen keskiviikkoisen A2-illan kansanedustajaboikoteista yllättyneet ääriryhmien jäsenet voivat mennä itseensä: Jos käyttäytyy kuin kiusantekijä, tulee kohdelluksi kuin kiusantekijä. Aitoa keskustelua ei voi syntyä, jos ei ole luottamusta.
SATU TAKALA
satu.takala@i-mediat.fi